maanantai 20. elokuuta 2012

Tavoitteet+välitavoitteet+raaka työ=hullaantuminen

Jos minulta kysyttäisiin nyrkkisääntöjä onnistuneeseen painonpudotukseen, nostaisin kärkisijoille kaksi asiaa: mahdollisimman pikkutarkkojen tavoitteiden asettelu, sekä tavoitteiden saavuttamisesta ilahtuminen, hullaantuminen ja uudelleenmotivoituminen.

Avataanpas näitä kahta asiaa tarkemmin.

Verrataan tavoitteen asettamista vaikkapa matkaan. Haluat päästä esimerkiksi Pariisiin. Sidotko lenkkarisi, astutko ulos ovesta ja lähdet tallustamaan, toivoen kaikkien teiden lopulta vievän Pariisiin? Matkalla voit nähdä maailmaa, tavata monenlaisia ihmisiä, ehkä välillä eksyen tai takaisin tielle löytäen. Et ehkä ikinä saavu Pariisiin; voi olla, että löydät houkuttelevia vaihtoehtoja tieltä, päätytkin asettua Dresdeniin. Tai ehkä Lieksaan. Tai pääset Pariisiin, sään pieksemin kasvoin, tien kuluttanein kengin, hiukset harventuneena ja valmiina kaatumaan lähimpään yöjunaan, joka vie sinut takaisin kotiin.

Tai sitten suunnittelet matkan huolella etukäteen, ottaen huomioon siirtymäajat, mahdolliset ruuhkat, varaudut tarvittavin asiakirjoin ja muistat ottaa mukaan korvatulppia, purukumia, voileipiä ja luettavaa, ja lennät Pariisiin.

Samalla tavalla vartalon muokkaamisessa mahdollisimman tarkka sotasuunnitelma auttaa sinua valmistautumaan myrskyn varalle. Tavoitteet eivät saa olla tällaisia:

-Haluan pudottaa painoa
-Haluan kiinteytyä
-Haluan nauttia elämästä

Tarkemmin, tarkemmin! Kokeilkaa näin:

-Tavoitepainoni on 65 kiloa. Pääsen sinne siten, että painoni on ensin kaksinumeroinen luku, sitten 95 kiloa, sitten 90, 95, 80 jne jne jne, kunnes kolmen vuoden kuluttua painan 65 kiloa. Tämän vuoden jouluun mennessä painoni tulee olla kuitenkin jo alle 90 kiloa.
-Tavoitteeni on nostaa penkistä 70 kiloa.
-Tavoitteeni on juosta maraton vuonna 2015. Sitä ennen juoksen Naisten Kympin ensi keväänä, ja puolimaratonin keväällä 2014. Sitä ennen aion kuitenkin päästä ylös tältä hemmetin sohvalta!
-Tavoitteeni on saada verensokeri 6 mmol/l tai sen alle.

Tavoitteita asettaessasi kysy itseltäsi, mitä haluat tavoittaa, millä aikataululla, mitä olet valmis tekemään sen eteen? Voit jopa kirjoittaa ylös ajatuksia siitä, miltä luulet tuntuvan sitten, kun tämä tavoite on saavutettu. Miltä tuntuu, kun vaaka näyttää ensimmäisen kerran alle 70 kiloa? Mitä sitten, kun saat pukattua penkistä yli kehonpainosi?

Mitä enemmän ja tarkemmin kirjoitat asioita ylös, sitä enemmän siitä on hyötyä jatkossa. Nimittäin painonpudotuksella on tapana kutistaa myös silmiä ja itsetyytyväisyyttä. Muistan ajan, kun toivoin kuollakseni vaa'an näyttävän 65 kiloa. Ajattelin, että sinne jos pääsen, ovat taivaan portit auki. Kuitenkin sinne päästyäni sepä ei riittänytkään, ja jo samana päivänä asetettiin uusi haaste, jonne olen matkalla edelleen.

Siispä kappaloikaa tavoitteenne päätavoitteisiin (maraton) ja välitavoitteisiin (ylös sohvalta, kilometri putkeen, viisi kilometriä putkeen, kymppi, puolikas, ja tadaa, maraton!), ja välitavoitteet saavutettuanne iloitkaa niistä lapsenomaisella itsetyytyväisyydellä: teit hemmetisti töitä tämän eteen, ehkä kompuroit, epäilit, repsahdit, itkit, inhosit itseäsi, inhosit muita, inhosit lapsuuttasi ja ala-astekavereitasi, mutta silti taas nousit ja jatkoit kuin mestari, joten sinulla ei ole mitään syytä olla olematta näin:

 Tai näin:
 Tai näin:
Minä esimerkiksi olen kokenut suorastaan pakahduttavaa itsetyytyväisyyttä siitä, että tässä on minun hauikseni keväällä 2011:

 ...ja haba tällä hetkellä:
Olen häikäilettömän, häpeämättömän onnellinen tästä kehityksestä. Olen mennyt salille kun muut menevät kaljalle, olen syönyt rahkani vaikka haluttaa pizzaa olen sylkenyt ja huutanut punttien kanssa kun muut katselevat leffaa kotona. Minulla ei ole mitään syytä, miksi en olisi aivan järjettömän ylpeä tästä saavutuksesta.

Asettakaa siis tavoitteenne ja tehkää kaikkenne sen eteen. Ja kun tavoite on saavutettu, riippumatta sen koosta, menkää ja hullaantukaa itsestänne! Loppuu se suomalainen nöyristely! Loppuu se anteeksipyytely! Olkaa juuri niin mahtavia tyyppejä kuin olette! Olette sen velkaa itsellenne ja maailmalle. Hop!

2 kommenttia: