keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Pulkka seinään ja levolle

Kilpirauhashommat ottivat tänään suuren aseleen eteenpäin, kun pääsin kontrollikäynnille Amplia-klinikalle fysiologi Jani Sompin puheille; kuukausi sitten minulta otettiin laaja kilprauhaspaneeli, lisämunuaisten toimintakokeet, B12, D- ja A-vitamiini, CRP, raudan, natriumin ja kaliumin tilanne kehossa, keliakiatestit YMS YMS YMS elikkäs lyhyesti, koko hoito, joka voisi vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan.

Lyhyt kertaus siitä, miten tähän tilanteeseen tultiin: aloitin aika lailla vuosi sitten biosignature-valmennuksen Optimal Performancessa. Tarkoituksena oli pudottaa rasvaa ja kasvattaa lihasmassaa. Projekti lähti hyvin liikkeelle, kunnes jotain tapahtui: totaalinen pysähdys. Mitään ei tapahtunut, ja mitä pitemmälle syksy meni, sitä väsyneemmäksi tunsin itseni.

Väsymys ei sinänsä ollut mitenkään uutta minulle. Muistan valitelleeni jo pari vuotta sitten, että riippumatta siitä, miten paljon nukun, treenaan (lepopäiviä kunnioittaen) ja miten puhtaasti syön, tunnen itseni kummallisen väsyneeksi.

Väsymys eskaloitui lopulta viime vuoden lopulla, josta jälkeenpäin ajateltuna en muista muuta, kuin sumussa painamisen töistä kotiin, väkinäisiin treeneihin ja kotona peiton alla palelemisen. Kaikki oli kuitenkin kaiken järjen mukaan kunnossa: treeniä ei kyllä missään nimessä pitäisi terveelle, ikäiselleni naiselle olla liikaa, ja kuten olen täällä jankuttanut, kuuntelin kehoani. Kun väsytti, saatoin helposti jättää menemättä treeneihin, lepäsin ja söin. Silti olin niin väsynyt, että jälkeenpäin ajatellen olen ollut todellinen mulkku läheisilleni siihen aikaan, jätin vastaamatta kahvittelupyyntöihin ja jopa tulematta sovittuihin paikkoihin. Sitä on vaikea selittää: tuntui, kuin katselisi oman elämänsä tapahtumia ulkopuolelta, jostain sumusta, kykenemättä puuttumaan tai vaikuttamaan niihin. Kuten aiemmin kirjoitin, esimerkiksi kauppakassin purkaminen tuntui aivan ylivoimaiselta tehtävältä. Joskus kun näin puhelimen soivan, annoin sen vain soida. En jaksanut puhua, pälpätettyäni töissä koko päivän.

Masentunut en kuitenkaan koskaan kokenut olevani. Alakuloinen tietysti huonosta voinnistani johtuen, ja tietysti samaan aikaan kun vetäydyin pois sosiaalisista tilanteista, tunsin itseni suhteellisen uudessa kaupungissa hyvin yksinäiseksi. Melko tuore ero ja lusikoiden jakaminen ei varsinaisesti auttanut yksinäisyyden tunteeseen. Kaikille tunteille kuitenkin löytyi aina selitys, ja jostain se voima nousta uuteen päivään aina löytyi. Mieli oli kaikenkaikkiaan hyvä ja tunsin - ja tunnen edelleen - itseni onnelliseksi, aivan järkyttävästä väsymyksestä huolimatta.

Lopulta toukokuussa valmentajani Tytti Koro alkoi ihmetellä hitaalla käyvää kehitystäni, tai tarkemmin sanottuna kehittymättömyyttäni. Siinä, missä aiemmin pystyin helposti tiputtamaan kilon jos toisenkin katsomalla syömisiäni vähän tarkemmin ja lisäämällä pari puolen tunnin aamulenkkiä viikkoon, ei nyt tapahtunut kertakaikkiaan mitään. Paino ei laskenut, joskaan ei noussutkaan. Rasvaprosentti keikkui muutamaa yksikköä edestakaisin.

Samalla treeni muuttui aina vaan raskaammaksi. Aloin olla aika selvillä siitä, että tämä ei ole normaalia. Niinpä Tytin suosituksesta mittautin kilpirauhasarvoni, jotka tuolloin olivat seuraavat:

S -T4-V - 13 pmol/l (viitearvo 10 - 21)
TSH - 4.70 mU/l (viitearvo 0.3 - 4-4.5 lähteestä riippuen)

Eli vajaatoiminnan oiretta oli jo tuolloin, mutta Terveystalon lääkärin mielestä niin vähän, että kontrollit otettaisiin syksyllä. Tytti kuitenkin onneksi patisti varaamaan ajan Ampliaan, ja koska kilpirauhasen oireet ovat nyt kovasti tapetilla, sain ensimmäisen ajan syyskuulle. Elettiin siis toukokuuta.

Ja tästä päästään tähän päivään, kun olen saanut "tuomioni." Se kuulostaa tältä:

Lisämunuaisen toimintaa mittaava testi näytti, että siinä, missä DHEA-äitihormonia, jota tulisi olla vähintään 71 pg/mL, meikämanne erittää huikaisevat 27 pg/mL. Väsymyksen syitä ei tarvitsisi ettiä tämän enempää. Hormonitoiminta on aivan säälittävää lirutusta tällä hetkellä.


rT3-arvo oli kohollaan, joka ei vielä itsessään kerro mitään. Kilpirauhasarvoista laskettu suhdeluku on spesifimpi: jos suhdeluku on 20 tai alempi, ihmiset kokevat voivansa huonosti. Meikäläinen on sen verran kova muija, että suhdeluvuksi jäi huikaisevat 7,5. Tättärää.

Kilpirauhasarvot kokonaisuudessaan:

rT3 - 36.3
T3 - 4.2
T4 - 14
THS - 5.4

Olen sen verran blondi, että erilaisista numeroista ja fysiologisista tapahtumista puhuttaessa pääni sisässä pieni apina paukuttaa peltirumpua. Asiasta solutasolla enemmän kiinnostuneet voivat perehtyä tämän postin lopusta löytyviin linkkeihin. Tämän minä kuitenkin ymmärrän: Olen rikki. Mitä tämä siis tarkoittaa on, että hormonitoiminta käy niin hiljaisella, että esimerkiksi kunnon kohottaminen saati laihtuminen on tässä tilassa - kuten Jani sanoi - täysin mahdotonta. Minulla piti olla aika lääkäri Taija Sompille 28.11., mutta sitä pitää nyt aikaistaa, sen verran tiukka tilanne tässä on päällä. (EDIT: Sain puhelun jo tänään, uusi aika on varattu jo ensi viikolle. Oi iloa ja onnea!)

Miksi minä? Miksi näin? Olen järkevä ihminen, joka pitää huolta kunnostaan, syön terveellisesti ja tasapainoisesti, teen hitto soikoon tätä työkseni.

Tämä on tila, joka ei synny hetkessä. Osansa voi olla stressaavalla elämällä - eikä pelkästään työ- tai opiskeluperäisellä, vaan myös sosiaaliset suhteet, omat taustat, traumat ja traagiset tapahtumat, osansa saavat ympäristömyrkyt ja lisäaineet, ylimääräiset hormonit (itse olen natustanut e-pillereitä yhden kymmenen vuotta), ja tietysti alttius ja herkkyys sairastua. Uskon, että se, että olen näinkin hyvässä kunnossa fyysisesti ja syön terveellisesti, auttaa minua olemaan näinkin tolpillani.

On se kumma homma, että vaikka miten olisi terve ja järkevä urheilijanuorukainen, ei ole turvassa. Onneksi kuitenkin kuuntelin oireitani, ihmettelin painon laskemattomuutta, ja hankkiuduin asiantuntevien ihmisten luokse. 

Tästä napsahti nyt sellainen nakki, että kaikenlainen liikunta portaiden nousemista myöten on kielletty siihen asti, että arvot saadaan nousemaan. Tämä on tietysti aivan järkyttävän kova paikka, mutta koska olen päättänyt parantua, teen kaiken niin millintarkasti, kuin ikinä voin.

Kyllä, kyllä... Ostin tällaisen, että pysyy pillerit järjestyksessä. Sopii täydellisesti mun lääkekassiin!
Jani lupasi minulle, että kun nyt aloitetaan jäätävä tankkaus ja jahka saan ajan Taijalle, saan kilpirauhaslääkityksen päälle, niin keväällä rokki soi ja vappuun mennessä maailma näyttää hyvin eriltä. Että ei tässä nyt ole varaa heittää kirvestä kaivoon, surkutella kohtaloaan ja alkaa ahtaa muffinsseja naamaan.

Olen sen verran kova mimmi, että olen päättänyt vääntää tämänkin sairauden siltaan. Nyt vetäydytään kuin karhut talviunille, mutta kevään tullen, kun voimat palautuvat: rauta, varo vain.

Kerron näistä henkilökohtaisista asioista mahdollisimman avoimesti, sillä ilman Tytin apua ja opastusta en itse olisi osannut arvata, että tilanne on näin paha. Väsymykseen, sumuiseen oloon ja heikotukseen tavastuu. Nyt olo on kuitenkin toiveikas: tästä mössöstä voi nousta taas jaloilleen. Lisäksi tietysti se, että minulla on takanani aivan paras tiimi, eli ystävät ja perhe, jotka tsemppaavat jaksamaan.

Väsymykseen ei kuitenkaan tarvitse tottua. Alla pari linkkiä, jotka olen itse kokenut hyödylliseksi etsiettäni vastauksia:

http://kaisajaakkola.fi/category/kilpirauhanen/

http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/lisamunuaisten-uupumus/

http://www.amplia.fi/

10 kommenttia:

  1. Oon aina ollut sitä mieltä, että vahvoille ihmisille langetetaan jotain tämmösiä, koska vahvat ihmiset osaavat selättää tämmöiset jutut ja nousta niiden yläpuolelle. Sä oot niin helvetin kova muija, että mä sanon että kohti vastatuulta ja taisteluilme naamalle! You go girl <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden avulla tulee itelleki semmonen olo, että perkele, täältähän noustaan. Tänks! :)

      Poista
  2. Minulla oli perjantaina TSH 119 jsa T3V ja T4V myös osoittivat, että missä ollaan menossa. Muita kokeita ei otettu. Nytpä sitten vaatimaan myös noita muita kokeita.

    VastaaPoista
  3. Olipas kiva lukea aiheesta! Minulla itselläni todettiin sama vaiva noin 3-4 vuotta sitten ja kun katselin noita arvojasi, oli ne minulla hyvin samanlaiset, ainakin T4 ja THS:n osalta. Itselläni ei ollut juuri mitään oireita, kilpirauhastestiin menin lähinnä lapsettomuuden vuoksi. Näin jälkeenpäin mietin, että ne oireet, mitkä laitoin kenties vuorotyön piikkiin, saattoivat hyvinkin johtua tästä vajaasta kilpirauhasesta... Väsymys, turvotus jaloissa, janon tunne, palelu jne...
    Vuosi seurattiin arvoja, kunnes aloitettiin lääkitys. Nyt olen syönyt Thyroxinä noin 3 vuotta ja sillä saatu THS arvo tippumaan 2,7 - 3,6 välille.
    Minulle on sanottu, että kilpirauhasen vajaatoiminnasta EI VOI parantua, vaan lääkitys jatkuu loppuelämän. Arvot ja oireet saadaan pidettyä kontrollissa ainoastaan tuolla lääkityksellä. Itselleni löydettiin sopiva määrä lääkkeisiin melko pian, mutta tiedän tuttavapiiristäni ihmisiä, joilla lääkitys saatiin kohdalleen vasta 1,5 v kokeilun jälkeen. Tuo lääke kun on sellainen, että sitä täytyy syödä muutama kuukausi, kunnes sen teho/tehottomuus näkyy.

    Innolla jään odottelemaan, kuinka tilanteesi edistyy ja kuinka se vaikuttaa kehoosi. Itsekin kun taistelen tuon saman ongelman kanssa treenin ja painon suhteen..

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulin myös alussa, että tämä on loppuelämän reissu. Nyt muutamatkin eri lääkärit (ja vaivasta parantuneet) ovat valaisseet, että kaikkien kohdalla tilanne ei välttämättä ole tämä.

      Amplia-klinikalta ei välttämättä lyödä käteen tyroksiinia, vaan vaihtoehtoisia, synteettistä hormonia sisältämättömiä lääkkeitä, tai sitten yhdistelmälääkitys tyroksiinin ja funktionaalisen lääketieteen keinoin. En kuitenkaan kommentoi tähän enempää ennen ensi keskiviikkoa, jolloin itse saan lääkkeet. Pidän täällä meteliä aiheesta!

      Onko Suvi sulla sitten tyroksiini vaikuttanut miten olotilaan?

      Poista
  4. Niin se Anna vaan on ja arvaappa millainen on olotila.
    Voihan siitä parantua, johon en itse usko, koska olen elänyt tämän kanssa noin 30 vuotta.Ja onhan se välillä muuttanut muotoaan.

    VastaaPoista
  5. ST3V 1.3
    ST4V 3.2

    Aikasemmasta jäi pois..

    VastaaPoista
  6. Minun on hieman vaikea kertoa, että onko olotila kovin muuttunut lääkityksen jälkeen, sillä alunperinkään en kokenut "häiritsevän" paljon vajaatoiminnan oireita. Tästä syystä unohdin alussa myös ottaa lääkkeet, jopa viikon ajankin.

    Kun sitten arvot eivät tuolla epäsäännöllisellä syömisellä näyttäneet tulevan alemmaksi, opettelin syömään tyroksiinia säännöllisesti. Muutamia asioita olen sen jälkeen pistänyt merkille. Se tietty väsymyksen tunne tulee melko pian, jos lääkkeen jättää ottamatta muutamanakin aamuna. Väsymyksen tunnetta voisi kuvailla paremminkin ehkä vetämättömyytenä, haluttomuutena tms. Sinä keväänä kun minulla todettiin tämä vajaatoiminen kilpirauhanen, kertyi painoa puolessa vuodessa noin 10 kg. En kuitenkaan ollut muuttanut elintapojani entisestä ja liikuntaakin olin lisännyt. Paino ei kuitenkaan tullut yhtään alas, vaikka kokeilin mitä. Lääkityksen aloittamisen jälkeen ja arvojen normaalisoiduttua sain tiputettua painoa parissa kuukaudessa 8 kg. Edelleen täytyy kyllä olla todella tarkka herkkujen suhteen, pienikin lipsuminen näkyy heti vaa´alla :) Myös aineenvaihdunta vilkastui lääkityksestä, saunassa hikoilu oli minulle uusi kokemus ja ylipäätään se, että hiki voi oikeasti haista...
    Masentuneisuutta yms en ole kokenut koko "sairauden" aikana, mutta olen huomannut, että tuo tyroksiini vaikuttaa myös mielialaan. Jos olen unohtanut ottaa lääkkeen 2-3 pvänä, ärsyynnyn pienistä asioista todella helposti. Tämä tosin saattaa johtua myös tempperamenttisesta luonteestakin ;)

    Nyt täytyy vielä mainita tässä yhteydessä se pointti, että meillä, joilla THS arvo on reilusti alle 10, on nuo oireet luultavasti melko mitättömiä verrattuna niihin, joilla se todellakin alkaa olemaan tuota 100 ja sen yli. Tuttavani on nyt taistellut kilpirauhasen kanssa lähes 6 vuotta. Ensin se oli hänellä liikatoiminen ja hän teki ratkaisun (välttyäkeen loppuelämän lääkitykseltä), jotta nielee radioaktiivisen jodikapselin. Tämän tuloksena hänen THS arvo pomppasi n 150een ja puolessa vuodessa ehti kertyä kiloja vajaa 30 ylimääräistä. Hän on 4 lapsen äiti ja yrittäjä. Noilla THS arvoilla hän oli erittäin masentunut ja jopa itsetuhoinen ajatuksiltaan. Hänen oireita vierestä seuratessa tuntuvat nämä omat oireet todellakin mitättömiltä. Hän sai lääkityksen toimimaan vasta noin 3 vuoden seurannan jälkeen ja edelleen taistelee n. 15 kg ylimääräisen kilon tiputtamisen kanssa... Ja on kokeillut kaikki vaihtoehdot vissykuurista Personal traineriin! Voisin kuvitella, että johanna voisi kenties yhtyä näihin kokemuksiin?

    Mielenkiinnolla odotan Anna sitä, kuinka lähdet taistelemaan tätä vastaan! Itsekin olen salaa mielessäni halunnut kokeilla, että mitä tapahtuisi, jos en söisikään tyroksiinia. En vain uskalla ottaa sitä riskiä, varsinkaan noiden salakavalien ylimääräisten kilojen vuoksi. Minusta sait ehdottomasti yhden uuden blogisi seuraajan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi tarinastasi! Mikä helvetti tässä on, että tämä ei ole mikään harvinainen oire. Mietin tuossa justiinsa, että jos itse en urheilullisen elämäntyylin takia olisi niin tietoinen siitä, mitä kehossa tapahtuu, en olisi iki kuuna päivänä tajunnut hakea apua juurikin tähän vetämättömään oloon. Varsinaista väsymystä, siis semmosta, että pitäisi päikkärit ottaa, se on vaan silloin, kun oikeesti on ollut vähän tavallista arkea reippaampaa menoa.

      En ollut edes tajunnut, että TSH voi olla yli sadan. Voin vain kuvitella, miten siistiä se oleminen silloin on! Voi hyvänen aika sentään.

      Tänään on ollut paras päivä pitkään aikaan. Jännä, että sen tuntee heti aamusta. Kauhea draivi päällä ja mieli aivan 10 000. Varmaan yhtenä tekijänä se, että tietää, että ensi viikolla alkaa lääkitys. Asioita tapahtuu.

      Tulen raportoimaan tänne jokaisen tapahtuman, havainnon ja fiiliksen! :)

      Poista