Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa

Sain vihdoinkin kunnon netin kotiin - edellisessä ei ollut muuta vikaa kuin että se latasi jokaista sivua viisi minuuttia - joten nytpä alkaa lyyti kirjoittaa.

Ensimmäinen aihe, jota haluan varsinaisesti tässä blogissa käsitellä, on sellainen aihe, joka vain täytyy tiedostaa, kun aletaan harkita elämäntaparemonttia. Nimittäin väittäisin, että suurin osa ihmisistä on mahdottoman mukavuudenhaluisia. Se tyyppi kyllä valehtelee, jos väittää, ettei koskaan nauti vaikkapa laiskanlinnassa röhnöttämisestä, hyvästä ruuasta, kuivista sukista ja pehmeästä, ehjästä ihossa itsessä. Miksipä ei olisi, onhan lämmin peitto kylmänä talviaamuna suurenmoisen hykerryttävä kokemus! Suurin osa pitää em. asioista ainakin enemmän, kuin selkäänsä saamisesta.

Ongelma tulee siinä, jos mukavuudenhalu kasvaa niin suureksi, ettei sen rajoja uskalleta tai haluta kokeilla. Syitä kokeilunhaluttomuuteen voi olla useita, aina itse mukavuudenhaluisuuden lisäksi myös vaikkapa ujous tai epäonnistumisen ja itsensä nolaamisen pelko. Varsinkin meillä Suomessa varmasti itse kukainenkin on saanut osansa siitä, kun jo peruskoulussa korvat helottivat punasta, kun opettaja ja muut tuijottivat vaivaantuneen hiljaisuuden vallitessa, että näinköhän se taittaa niskansa pukkihypyssä tai tulee naama edellä maahan rekeissä rimpuilemisesta. Jos liikunnan ilolta on taitettu niskat jo varhaisnuoruudessa, on kaikin puolin ymmärrettävää, ettei yksilö hingu uudestaan pilkattavaksi.

Valitettavasti tilanne on kuitenkin, kuten tämä nerokas kaavio osoittaa:

Suuri osa ihmisistä pysyttelee aina siellä pehmeässä ja lämpimässä, toistaen vuodesta toiseen samoja rutiinejaan, käydän samassa kaupassa, tehden samaa työtä, asuen samassa kaupungissa, tehden samaa naistenlehdestä viisi vuotta sitten poimittua kuntosaliohjelmaa samoilla painoilla, valiten aina saman merkkisiä tuotteita; tähän väliin voisin muistella edesmennettä isioäitiäni, joka ei kauppalapun kirjoittamisen yhteydessä kyllin voinut korostaa, miten tärkeää oli saada nimenomaan Saarioisen punajuurisalaattia ja oululaisen jälkiuunileipää, ja ne piti hakea samasa kaupasta.

Niin, en nyt kehoita, että menkää, ihmiset: leikatkaa hiuksenne lyhyiksi, jättäkää puolisonne, muuttakaa Kuubaan ja alkakaa harrastaa riippuliitoa. Mutta taas valitettava(?) tosiasia on, että se ei ole aivan keksitty se maailman vanhin iskulause, että no pain, no gain.

Yleensä pyrimme tekemään asioita, joissa olemme lähtökohdin hyviä, tai jotka ovat mukavia. Uusi tai "luontaisesti" hankala jätetään yleensä kokeilematta tai ainakin yhden kokeilukerran jatkamatta, kuvitellen, että joku muu laji voisi olla enemmän "mun juttu".

No, onneksi meillä on paljon lajeja joista valita, mutta on vakavan harkinnan paikka, kannattaako pidättää rauhallisessa kävelyssä koko ikänsä vain sen takia, että muut lajit tuntuvat hankalilta. Kehitys vaatii jonkinlaista ylikuormitusta, uudenlaista ärsykettä, rajojen rikkomista ja joskus myös vähän ärräpäitä, kuolaa ja kyyneleitä tapahtuakseen. Ihan asiassa kuin asiassa.

Hyvä uutinen on se, että päättäväisellä asenteella ja pitkäjänteisellä työskentelyllä se vaikea asia muuttuu suurin harppauksin helpommaksi. Kehityskaari on huikea ja erittäin palkitseva, kun hermosto, lihakset, nivelet ja koko systeemi tottuu uudenlaiseen ärsykkeeseen. Lyhyesti: kehityt todennäköisemmin nopeammin siinä missä olet huono kuin siinä missä olet jo tosi hyvä.

En tarkoita myöskään sitä, että kaikkien sohvaperunoiden pitäisi nyt lähteä juoksemaan itsensä oksennukseen asti. Joskus jo lenkkareiden sitominen voi olla mukavuusalueen äärilaidoilla heiluva kokemus. Mukavuusalueessa on kuitenkin sellainen ihastuttava ominaisuus, että mitä enemmän sen reunoja kutittelee, sitä pitemmälle se vetäytyy. Ja näitä rajoja luulisi jokaisen olevan halukas laajentamaan!

Muistatteko, kun lapsena oli sietämättömiä kasvukipuja? No, tilannehan on tämä:

“You can only grow if you are willing to feel awkward and uncomfortable when you try something new.”

-Brian Tracy-

Joten arvon naiset ja herrat, oli lajinne mikä tahansa, oli se fyysinen tai henkinen suoritus: nyt se pumppu tekemään sille tarkoitettua työtä. Jos räkä, kyyneleet, hiki tai kuola lentää jossain vaiheessa, miettikää sen olevan vain entisen mukavuusalueen seinämien pyrkivän sinusta ulos. Niin, tai läskin. Jos saat rakkoja ja haavoja, on uusi elämä pyrkimässä sisään sinuun. Siinä saattaa vähän pintaverkkoa rikkoontua, mutta anna sille mahdollisuus, ja se osoittautuu sen arvoiseksi. Mitenpäs se tunne, kun juokset ensimmäiset viisi kilometriä putkeen? Tai kun vedät ensimmäisen leuan? Opit tekemään kärrynpyörän tai hitto vieköön, saat nostettua penkistä edes yhtään mitään muuta kuin verenpaineesi?

Koska uusien kykyjen löytäminen itsestään voi mullistaa elämänlaatusi. Sillä: