Polttoainetta, ei vatsantäytettä

Usein asiakkaiden ruokapäiväkirjoja purkaessani törmään samaan ilmiöön: lievästä tai selvästä ylipainosta kärsivät ihmiset syövät hälyttävän vähän. Ihmetellään, kun paino ei putoa - tai sitä tulee lisää - vaikka syöminen on karsittu minimiin.

Ilmiön taustoja on hyvä pohtia. Onko takapiruna ehkä julkimoiden suosittelemat pienikaloriset dieetit tai yksinkertaisesti vääristynyt mielikuva vähäisen syömisen laihduttavasta vaikutuksesta, on lopputuloksena silti liikakiloistaan ja vetämättömästä olostaan kärsivä asiakas, joka ei ymmärrä, mistä tämä johtuu. Kun "no en minä nyt edes syö paljon mitään!"

Juuri syömättömyydessä tai vääränlaisessa ravitsemuksessa on usein paino-ongelmien suurin kiro. Puhutaan jopa liikkumattomuutta suuremmasta peikosta. Syödään vähän, ja se vähäinenkin on mitä sattuu. Ajatellaan, etteivät epäterveellisiksi mielletyt ruoat haittaa, jos niitä syödään vain vähän, tai päivän aikana ei juuri muuta syödäkään. Ehkä nuudeleita. Tai leipää. Tai jotain pientä.

Kun totuus kuitenkin on - Madonnan ruokavalioista riippumatta - että laihtuaksesi lautasesi ei tulisi näyttää tältä...

...vaan pikemminkin tältä:

Mielestäni painonpudotuksen alussa on lähes yhdentekevää, mitä ruokavaliota noudattamalla painoa lähdetään tuomaan alas, kunhan se on järkevästi koostettu. On hyvin pitkälti omista tavoitteista ja aktiivisuudesta kiinni, mistä ruoassa nipistetään - käytännössä hiilihydraateista vaiko rasvasta - kunhan lautaseltasi löytyy sellaista tavaraa, jota kuluttamalla kehosi jaksaa vastata sille asettamiisi haasteisiin. Usein kun tilanne kuitenkin on, että varsinkin suurista painonpudotuksista puhuttaessa mikä tahansa järkevöittäminen johtaa kohti haluttua lopputulosta.

Mitä lähempänä ihannepainoa liikutaan ja mitä selkeämpi tavoite on, sitä tärkeämmäksi muuttuu myös optimaalisen ravitsemuksen löytäminen. En kuitenkaan suosittele ns. hifistelyä painonpudotuksen alkumetreillä. Se saattaa johtaa koko projektin kariutumiseen, sillä orjallinen ruokavalion noudattaminen vaatii tarkkuutta, mikä voi lopulta turhauttaa, ja paluu vanhoihin elintapoihin tapahtuu helposti. Korjataan esin perusasiat kuntoon - mitä muuta ruokaa maailmassa on, kuin makaronit ja ketsuppi - ja lähdetään siitä kokeilemaan, mikä on omalle keholle ja tavoitteille sopivin vaihtoehto.

Sydänliiton sivuilta löytyy monenlaisia jännittäviä laskureita, joilla voi tarkistaa esimerkiksi suuntaa-antavasti oman energiantarpeensa. Suurin osa asiakkaistani on yllättynyt suuresti, kun lyön tiskiin lukuja, joiden mukaan esimerkiksi, että 27-vuotiaan, 80-kiloisen ja satunnaisesti aktiivisen naisen energiantarve on kokonaiset 2508 kilokaloria päivässä. Tämän määrän kroppa tarvitsee pysyäkseen samassa painossa niin, että homma pelaa halutulla tavalla - aineenvaihdunta hyrrää niin kuin kuuluukin, ja koko elimistön kaikilla osasilla on halujensa ja tarpeidensa mukaan rakennusaineita. Nyt jos ajatellaan turvallista painonpudotusta, jossa tähdätään puolen kilon viikottaiseen pudotukseen, jää syötäväksi kuitenkin suunnilleen 2000 kilokaloria (turvallinen energiavaje lasketaan miinustamalla lähtömäärästä noin 500 kilokaloria). Huolestuttavan moni tällaisissa lukemissa liikkuva asiakkaani on kuitenkin saanut päivässä vain juuri ja juuri 1300 kilokaloria, jotka nekin ovat usein peräisin ravinneköyhistä lähteistä.

1300 kilokaloria riittää juuri ja juuri kyseisen malliasiakkaan perusaineenvaihdunnan pyörittämiseen. Vähäisen energiansaannin seurauksena kroppa alkaa lopulta pilkkoa käyttöönsä lihaksien proteiineja, mikä johtaa lihasmassan hävikkiin, mikä johtaa aineenvaihdunnan hidastumiseen. Lisäksi kroppa takertuu vähäiseenkin sille tarjottuun energiaan, aivojen tulkitessa tilanteen nälänhädäksi, jolloin kaikki ylimääräinen on muutettava rasvaksi. Puhutaan siis laihduttajille tutusta säästöliekki-ilmiöstä, jonka totuudenmukaisuudesta tosin kirjoiteltu paljon, mutta minusta tämä kuulostaa uskottavalta perustelulta. Ja omakohtaisissa kokeiluissa olen huomannut säännöllisen ateriarytmin, riittävän ravinnon ja monipuolisten, ravinnerikkaiden valintojen tekemisen johtavan haluttuihin tuloksiin.

Mutta kun kroppaan sitten aletaan syytää riittävästi polttoainetta ja vieläpä optimoidussa muodossa, tapahtuu kummia: lopulta aineenvaihdunta vilkastuu ja paino alkaa pudota odotetulla tavalla. Eikä enää edes väsytä, palella ja itketä koko ajan.

 Eli: jos painonpudotus jumii, tarkistakaa energiansaantinne. Ja niin kuin vanhassa mainoksessa suositeltiin, eikun syömään!