Eteenpäin, eteenpäin!

Bää! En tiedä, miksi tuohon jää tuollainen tyhmä tyhjä tila. Bää! Mene pois!

Ihana lähtökaaos. Kotini on - kuten äiti sanoi lapsena - kuin lähtevä laiva. Viimehetken velvollisuuksien hoitelua, tavaroiden pakkailua, lähtötunnelmaa - launataina siirrän itseni Helsinkiin, ja siitä taas maanantaina Espanjaan. Ohjelmassa on pitkäaikainen haave, Santiago de Compostelan pyhiinvaellus. Ystäväni kanssa heitetään rinkat selkään ja lähdetään katsomaan, mitä 115 kilometrin tallustus Espanjassa saa aikaan. Ja kun tiet on tallattu puhki ja matkalle toivottavasti jätetty melkoinen määrä kuonaa niin mielestä kuin kehostakin, lähden rakkaaseen, rakkaaseen Fuengirolaan, jossa vuorostaan siskoni tällä hetkellä ottaa paikkoja haltuun.

Testailin rinkkaa - seitsemään kiloon pitäisi mahduttaa koko elämä viikoksi

Ihanan onnellinen olo. On kaikkea hyvää. Hyvät harrastukset ja hyvät ihmiset elämässä. Mahdollisuus lähteä kolmeksi viikoksi Espanjaan, pienillä järjestelyillä. Myös ihanat asiakkaat tästä syystä. Tuntuu, kuin tämä olisi jokin symbolinen piste tälle kummalliselle syksylle ja talvelle, jonka aikana pään sisällä on tuntunut valtaisaa mullistelua. Siis että asiat mullistuvat. Ei, että mullistelen. Kuin muuli. Haha.

T3-lääkitystä on pitänyt - tai saanut - laskea nyt isolla kädellä. Kun aluksi 60 mg tuntui hyvältä annokselta, kävi se yhtäkkiä liian suureksi. Aamuisin leposyke oli 80. Tunsin sydämen sykkeen sormien välissä, polvitaipeissa ja patjaa vasten selkäpuolella. Nyt päivittäinen annos on enää noin 30 mg, ja toistaiseksi tuntuu hyvältä. Olen tänään herännyt viideltä (huh, jotkut asiakkaat jaksavat jumpata jo kuudelta!) ja silti virta riittää hommien hoitamiseen. Ja blogin päivittämiseen!

Tuli muuten mieleen sellainen asia, että väsymys, vetämättömyys ja aloitekyvyttömyys ovat toki kilpirauhasperäisten ongelmien oireita, mutta myös mahdollisia oireita vääränlaisista ruokavaliosta tai treenitottumuksista. Itse huomaan vireystilassa selviä muutoksia, jos nopeat hiilihydraatit löytävät tiensä suuhuni normaalia useammin. Tai jos olen nukkunut vähän epämääräisesti. Tai olen treenannut joko liian vähän tai liian paljon. Eli ennen kuin käydään huolestumaan omasta terveydestä, kannattaa selvittää, onko päivittäinen energiansaanti samoilla linjoilla kulutuksen kanssa. Joskus iltaan sijoittuvan palelun taustalla voi olla myös vain yksinkertaisesti liian niukka tai kehnosti koottu lounas. Jos kuitenkin siistit ruokavaliosi ja tarkistat liikuntatottumuksesi ja silti on veto pois, kannattaa käydä lääkärin juttusilla.

Jännä juttu muuten, että nyt, kun homma on kunnossa, antaa keho paljon enemmän anteeksi lipsumisia. Olen antanut itselleni nyt myös vähän periksi, kytättyäni niin kauan kaikkea syömistäni. Ja paino on nyt asettunut sinne 63 kilon tietämille. Tuntuu jännältä esimerkiksi juoda siideriä pitkästä aikaa ilman välitöntä morkkista sen sisältämistä sokereista. Niin... Sekin on yksi tapa tulla hulluksi.

Minulla on suunnittelilla uudet nettisivut, uudet promokuvat, uusi blogi, uusi kaikki, kuin tämän uuden linjan kunniaksi. Ei tämä ole mikään taistelu. Kyse on simppeleistä asioista. Hyvän balanssin löytämisestä kermakaakaon ja hikitreenin välillä. Kun molemmista nauttii yhtä suuresti, voidaan alkaa puhua hyvästä elämästä.

Mutta tämä on paljon kivempaa!

Ja loppuun hienoja aforismikuvia: