Karpaasi

Viikonloppu meni vähän turhan vahvasti. Oli firman pikkujoulut, joten eilisen suurimmaksi ponnistukseksi jäi kaupassa käyminen. Muuten taisin lähinnä maata sohvalla ja syödä koko päivän.

Siihen nähden maanantai oli kertakaikkiaan mainio. Olin hyväntuulinen heti aamusta. Miksi en olisi ollut - ulkona oli keli kuin helmikuussa. Kolmen viikon päästä on talvipäivänseisaus, ja sitten mennäänkin jo kohti kesää!

Työpäivän piti kestää kahdeksaan asti, mutta viimeinen asiakas oli perunut. En aivan ehtinyt CrossFit-salille, jossa ohjelmassa olisi ollut rinnallevedon, penkkipunnerruksen ja tempausvalan ykkösmaksimit, mutta sellainen fiilis oli, että katumusharjoituksia on suoritettava. Niinpä lähdin pakkasta uhmaten pienelle lenkille...

Kyllä - se vedenpitävä ripsiväri näyttäisi olevan lupausten mittainen tuote.

...joka osoittautuikin yllytyshulluuden seurauksena reippaaksi kymmenen kilometrin karpaasi-talvisota-Raatteentie never forget-huurretta-kuolaa-ja-räkää-naamalla-tyyppiseksi iloitteluksi kahdessakymmenessäyhdessä pakkasasteessa. Pakkanen ei kuulkaas ole kuin pukeutumiskysymys! Se on homman ja nimi se!

Kotona odotti valmis makaronilaatikko, ja poksautin juuri teevedet kiehumaan. Katson viikonlopun törttöilyt hyvitetyiksi, tackar och pockar!

Loppuviikosta ollaankin jännän äärellä. Enää kaksi työpäivää, niin lähden Ouluun, jossa tarkoitus on piipahtaa Liikussa vanhalla kotisalilla. Josta kaikki tämä hulluus lähti. Jos joku Oulussa asuva ja blogia seuraava hahmo tahtoo treffailla, laittakaa toki sähköpostia! Minulla on perjantaina päivällä tovi aikaa tulla juttusille.

Näinpä. Pienet muutokset ja ripaus armeliaisuutta ja itsensä kuuntelemista ovat tehneet ihmeitä treeni-innolle. On taas niin onnellinen olo ja tohkeissaan kaikesta tulevasta, että kyynikkoa ällöttää!