Pyhä sota

Mitä yhteistä on uskonnolla, politiikalla ja ravitsemuskeskustelulla tänä päivänä? Jokaisesta näistä kolmesta tuntuu lähes mahdottomalta löytää kiihkotonta keskustelua. Kun on kokenut valaistuksen omalle Jumalalleen, tai tarpeeksi kauan heiluttanut tietyn väristä lippua, muuttuvat toisen näkemykset naiiveksi, mustavalkoisiksi, lapsellisiksi, vanhanaikaisiksi - ja ihan vain vääriksi.

Jokainen vähänkään ravintokeskustelua seurannut on varmasti huomannut kyseisen ilmiön myös tällä kentällä. Kun absoluuttista totuutta ei tunnu olevan olemassa, linnottaudutaan omiin joukkueisiin, joiden tehtävä tuntuu olevan korostaa omaa erinomaisuuttaan ja oikeellisuuttaan, ja ampua vastapuoli alas; mitä nöyryyttävämmin, sen paremmin.

Myrskyn silmässä ovat jo useamman vuoden viihtyneet hiilihydraatit. Hiilihydraatithan ovat kehomme ensisijainen energianlähde, jota saadaan aika pitkälti maassa eri muodossa kasvavista asioista, toisista enemmän kuin toisista ei. Siitä, milloin ja miten näitä mussukoita tulisi käyttää, voidaankin saada melkoinen nuijasota käyntiin.

Tästähän me olemme kaikki samaa mieltä: valkoinen vilja ja sokeri ja ynnä muu tämä höttö on turhanpäiväistä mielihyvätavaraa, jonka tarkoitus ei ole juuri muu kuin tuoda hyvä maku suuhun (ja lohduttaa sydänsuruissa). Kehomme ei varsinaisesti tarvitse hiilihydraatin näitä muotoja mihinkään, vaan ne liittyvät enemmän hemmotteluun, palkitsemiseen tai juhlahetkiin - oli näiden hetkien seuraus mikä tahansa.

No, sitten on se loput hiilihydraatit. Riisi, pasta, kaura, tattari, quinoa, peruna, hedelmät, mitä näitä nyt on. Menin tokaisemaan edellisessä postauksessani, ettei lihasmassan kasvattaja saisi syödä hiilihydraatteja kello kuuden jälkeen. Tulin samalla sohaisseeksi ampiaispesään, kun hiilihydraattien kannattajat julistivat tämän olevan suurinta sontaa, mitä ovat koskaan kuulleet.

Niin. Meillä on erilaisia tarpeita, meillä ihmisillä. Tarpeita ja tavoitteita. Kun jotain tarvetta kohden pyritään suunnitelmallisesti, joutuu asiaan suhtautumaan tilanteen vaatimalla vakavuudella. Tässä ei ole olemassa kultaista keskitietä. Kukaan ei voi "vaan vähän silleen" opiskella esimerkiksi Suomen parhaaksi neurokirurgian tohtoriksi, vaan se on sitten se sinun prioriteetti numero yksi, jonka eteen teet uhrauksia ja aivan valtavan määrän töitä. Kun muut lähtevät viettämään pidennettyä opiskelijaviikonloppua, istuu huippu nenä kirjassa niitä hermoja tankaten.

Samalla tavalla tietty tarve ohjaa ihmisiä, jotka muokkaavat kehoaan näyttääkseen halutulta, tässä tapauksessa atleettisilta, lihaksillailta ja vahvoilta. Se tarkoittaa syömisen hemmetin tarkkaa laskemista ja ajoittamista, tiettyä määrää hiilihydraatteja, proteiineja tai rasvoja tiettyinä kellonaikoina. Koska unen aikana proteiinit paikkaavat ja rakentavat päivän aikana tapahtunutta tuhoa, ovat hiilihydraatit siinä hommassa häiriöksi. Kun haluaa rakentaa lihasta kilpailu- tai ammattimielessä, ei sellaisille häiriöille ole tilaa. Tämän asian minulle on opettanut kehonrakennuksen moninkertainen Suomen mestari, joka ehkä tietää, mistä puhuu.

Sen sijaan jos treenaat kestävyyslajeja, tarvitset paljon hiilihydraatteja parantamaan kestävyyttä ja auttamaan jaksamaan.

Eri tarpeisiin siis eri kaavat: jos päätavoite on saada lihas esiin läskin seasta mahdollisimman hyvin, on hiilihydraattien kontrolloiminen täysin perusteltua. Sama silloin, jos halutaan pudottaa selvää ylipainoa, eikä liikuntaa syystä tai toisesta voida tai haluta lisätä. Hiilihydraattien karsiminen saa kyllä painon putoamaan nopeasti, se on aivan selvä homma.

Kun taas jos tavoite on yleinen hyvinvointi, se kuuluisa kiinteytyminen, voiman ja kestävyyden lisääminen, tai aivan tavallinen ruokavalion siistiminen ilman sen kummempia kehon olemukseen liittyviä tavoitteita, en silloin näe mitään syytä välttää järkevien hiilihydraattien nauttimista ilman sen ihmeellisempää ajoittamista. Syö illalla puuroa, jos siltä tuntuu. Sen takia et ihan varmasti ainakaan lihoa.

Ja sitten pääsemme taas tähän, kuinka kehomme toimivat eri tavalla: siinä missä sinulle ehkä kala on mainio proteiinin ja omega-rasvahappojen lähde, on se minulle tukehtumiskuolema. Kehomme reagoi eri tavalla erilaisiin ruokavaliohoin. Itse tiedän tällä hetkellä tarvitsevani aamupuuroni, toisen lämpimän aterian yhteydessä riisiä tai quinoaa, ja ehkä yhden hedelmän. Vähähiilihydraattisella voin todella huonosti ja väsyneesti, tehot laskevat ja voimat eivät riitä perusasioihin, kun taas joillakin VHH on se kuuluisa viisasten kivi.

Minun kohdallani kyse ei ole pois karsimisesta vaan optimaalisesta ajoituksesta. Minä menen henkinen hyvinvointi edellä, enkä enää niin paljon välitä siitä, millaisia tuloksia tietty treeni tai ruokavalio synnyttää minussa - toki henkiseen hyvinvointiin kuuluu myös solakkana pysyminen ja jonkinlainen kehitys treeneissä, sillä tiedän, ettei vahva mutta läski minä tekisi hyvää minäkuvalleni. Tämä on muuttuva labyrintti. Tämän olen nyt ehkä viimeinkin oppinut, lukuisten yritysten ja erehdysten kautta.

Eli: sovitaanko sillä tavalla, että kokeillaan ja todetaan se omalle tavoitteelle optimaalinen ravitsemus ja seurataan sitten sitä, ja annetaan muiden uskoa Jumalaan, Allahiin tai Ukko Ylijumalaan, jos heidän vakaamuksensa sen vaatii?

This is my truth tell me yours.