Virheistä joita olen tehnyt

Mikä ihana kesä. Loputtoman pimeän ja kylmän talven jälkeen tämä kesä on lunastanut kaikki siihen kohdistuneet odotukset. Vaikka kieltäydyn käyttämästä sitä yhtä laulun lausetta joka viittaa kesän jatkuvuuteen, olen silti päättänyt, että tämä kesä saa luvan jatkua vaikka syyskuuhun asti. Ollaan siis juuri yli puolivälin?

Olen ollut syvissä vesissä kuluneiden kuukausien aikana. Kun alkukesästä sain kuulla sairastavani kilpirauhasen vajaatoimintaa, käynnisti se suuren vyyhdin. Ensinnäkin tunsin helpotusta siitä, että sain väsymykselleni ja treenien junnaamiselle jonkin selityksen. Se ei ole vain aikaansaamattomuutta tai laiskuutta vaan sitä, että kehoni oikeasti painaa käsijarru pohjassa.

Olen aina metelöinyt itsensä kuuntelemisen puolesta, mutta nyt vasta todella tiedän, mitä se tarkoittaa. Nyt ymmärrän, kuinka armoton olen ollut itselleni. Olen tussannut kalenteriin liikuntasuunnitelmia, kokeillut ruokavaliota ja seurannut kehitystä - tai kehittymättömyyttäni - tuntien syyllisyyttä ja pettymystä jokaisesta saavuttamattomasta tavoitteesta tai väsymyksen takia väliin jääneestä treenistä.

En ole käynyt vaa'alla varmaan toukokuun jälkeen. En ole kirjannut ensimmäistäkään treeniä minnekään. Olen syönyt kun on ollut nälkä, kelloa katsomatta. Välillä järkevästi, välillä sunnuntaibrunssilla kolme palaa porkkanakakkua. Kesäkuun aikana en käynyt kuntosalilla kuin töissä, kävin lähinnä letkeällä lenkillä, pyöräilemässä tai nostamassa painoa crossfit-salilla. Tai olen nukkunut kolmen tunnin päiväunet ja syönyt ison iltapalan television äärellä treenin sijasta, jos tilanne on niin vaatinut. Eli olen oikeasti tehnyt juuri niin kuin päivän kunto on halunnut.

Ja tiedättekö mitä? En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin tyytyväinen. Itseeni fyysisesti, psyykkisesti... ja koko elämääni. Minulla on joka päivä hyvä ja onnellinen olo, vaikka minulla kuten kaikilla on omat kiveni kannettavana. Kilpirauhasen takia olen melko uninen unen määrästä riippumatta, mutta nyt kun tiedän, mistä kiikastaa, osaan suhtautua siihen. Syyskuun alussa pääsen lääkärille sen kanssa. Jännä nähdä, mitä sitten tapahtuu.

En osaa sanoa, mutta minusta tuntuu siltä, että olen laihtunut. Tai ainakin timmiintynyt. Tai ehkä lihonut. En tiedä, mutta nyt on tosi hyvä olla minä. Syksy on tulossa, ja vietän tässä viimeistä viikkoani Elixian palveluksessa. Sen jälkeen alkavat taas uudet metkut, joten odotan syksyä jo into piukeana. Hyviä hommia on tiedossa. Pysykäähän kanavalla, koska kun minulle jää enemmän aikaa, alkaa täälläkin varmasti tapahtua! (Olenko luvannut näin jo miten monesti?)

Nyt minusta tuntuu, että kaikki mitä teen, teen rakkaudesta urheiluun, ihmisiin ja elämään. Valtavan väsyneisyyden jälkeen tuntuu, että olen täynnä tulta, jota haluan pian päästä roihuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Hoitakaa itsenne kuntoon. Käsitelkää asianne. Kuunnelkaa itseänne. Unohtakaa ne rasvaprosentit ja vaa'at. Tehkää mitä rakastatte, siksi että rakastatte. Sitten vasta alkaa tapahtua.

P.s. Lukijat Oulussa tai Kemissä! Olen tulossa Pohjoiseen ensi viikolla. Jos on jo pitkään kaivellut aloittaa se kuntosalilla käyminen, tai haluat ohjeita kotona treenaamiseen, tai oli se tarve mikä tahansa, laita tulemaan sähköpostia oikealta löytyvään osoitteeseen. Sovitaan aika ja paikka!