Tähän viikkoon asti uusi dietti ja treeni on tuntunut vaivattomalta ja luontevalta noudattaa - en ole edes miettinyt ylimääräisiä mässyjä saati treenien skippaamista - mutta nyt vastustaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.
On aivan totaalisen uuvahanut olo. Treenaamisen aloittamisen kynnys on aivan järkyttävän korkea. Olenkin suosiolla pitänyt nyt muutaman välipäivän - turha sitä on puolitehoilla lähteä kilkuttelemaan, kun ei tässä nyt mihinkään kisoihin olla valmistautumassa. Mieluummin lataan hetken, ja palaan sitten entistä ehompana raudan pariin. Armoa, armoa!
Mikään unimäärä maailmassa ei tunnu riittävän, ja voisin vain syödä syömästä päästyääni. Hiilihydraatteja, tietenkin. Aivan käsittämätön himo lappaa suklaata. Eilen töiden jälkeen ehdin jo ehdottaa palkkapäiväpalkintoburgereita, jotka sitten päädyttiin korvaamaan intialaisella. Riisiä tuli mutustettua tavallista enemmän, jos se suklaan himo siitä tyydyttyisi. Kuitenkin näin unta niistä saamatta jääneistä burgereistä ja jopa unessa stressasin, että nyt ei mennyt dieetti kuin Strömsössä. Että vasta lauantaina olisi saanut. Ehkä merkki siitä, että nyt pitää vähän höllätä?
Viime lauantaina tein sen virheen, että jostain minulle vielä selvittämättömästä syystä poikkesin säännöistäni ostin kaappiin pari flapjackia varastoon. Tiedättekö nämä?
No, sen verran voin paljastaa, ettei noita enää löydy kaapeista. Mikä vain ja ainoastaan vahvistaa sen jo suorastaan lapsellisen itsestäänselvän säännön, että paras tapa välttyä mässytyksiltä on (hitto soikoon) olla ostamatta niitä sinne varastoon. Siinä vaiheessa, kun kunnon makeanhimo iskee, alkaa pitää hyvänä vaihtoehtona vaikka kaakaojauheen lappamista suoraan purkista. Nimimerkillä kokemusta todellakin on!
Mitä lauantaina on tiedossa ei ole sokerihumala, vaan aivan järkyttävä, yli kaikkien tohtorien määräysten pursuava, infernaalinen, suorastaan perverssi suklaaperskänni. Makaan sohvalla, katson elokuvia peiton alla ja syön suklaata suoraan paketista, palasia erikseen murtamatta, niin että tukehdun.
Aaaaaaaaaaaaaaarrrrrrggggggggghhhhhh marraskuu. TJ 29.
Nyt niitä vinkkejä: miten te taistelette tätä vuodenaikaa vastaan? Minua ei paljon helpota se, että viime marraskuussa homman nimi oli tämä:
Luoja, anna voimaa! Tässä ei enää paljon kalaöljyt lohduta!
Tämä kirjoitus kuvaa täsmälleen myös mun fiiliksiä. Tällä viikolla olen ollut niin väsynyt, että hyvä kun olen jaksanut jalkaa toisen eteen laittaa, että olen päässyt töihin raahautumaan. Rauta ei nouse eikä huvita, salitreeni on pelkkää suorittamista. Töissä istun kuulokkeet päässä, niska jäykkänä tuijotan pc:n ruutua ja toivon ettei kukaan puhu mulle..Tuo suklaaperskänni kuulostaa ihanalta; osallistun;-)! Mun vinkki on, että huolimatta pimeydestä ja synkkyydestä, ulkoilu piristää! Itse huomasin tämän eilen! Ja Flapjack...nam...en todellakaan voisi niitä kaappiin ostaa "varastoon"
VastaaPoistaJoo, työmatkapyöräilykin on tuntunut aivan jotenkin käsittämättömän raskaalta. Huvittaisi vain kaatua ojaan ja jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi.
PoistaTuolla ulkoilulla on muuten jännä vaikutus, siis varsinkin, kun sinne ei ole pakko mennä, mutta menee silti. Vaikka olisi millainen koiranilma, niin pienen lenkin jälkeen on aina vähän parempi fiilis.
Lauantaina käyn ostamassa sata flapjackia ja syön ne kaikki! Yksin! Kuorineen! Muahahha!
Mullakin on ollut kauhea väsymysviikko! Tuntuu kuin syysmasennus olisi iskenyt :/ Toivotaan, että ensi viikolla helpottaa jo taas! Ainut mikä tässä on outoa, että treeneihin tämä on vaikuttanut jotenkin iahn toisin päin. Eilenkin salilla painto nousu hyvä ettei itsestään, lenkillä hymyilin koko lenkin ajan! Ehkä se endorfiinien määrä jotenkin korostui :-D
VastaaPoistaKivan oloinen blogi sulla, olen jo jokusen aikaa käynty aina katsastelemassa, mutta nyt liityin lukijaksi!
Joskus tuo väsymys tosiaan kääntyy voimaksi raudan kanssa! Pitäisi vaan aina saada voimaa että lähtee testaamaan, olisko tänään semmonen kerta.
PoistaKiva kun tulit messiin, hyvä että maistuu! :)
Itteeni ainakin helpottaa kun haalii mukavat ihmiset ympärille tavallista useammin (:
VastaaPoistaPitäis enää vaan jaksaa soittaa ihmisille, heh... :D Hyvä seura auttaa kyllä aina!
Poista