Hömppähaaste

Minulle osoitettiin tällainen hömppähaaste jonkin aikaa sitten! Se on peräisin Lauralta. Kiitos, Laura - vaikka olen aina aivan hädissäni siitä, kenelle jaan nämä eteenpäin...

Säännöt:

1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

Mutta mikäs sen mieluisampi puheenaihe, kuin mie itte! Joten:

1. Olen täysin kyvytön ja lahjaton numeroiden kanssa. En osaa alkeellisia päässälaskuja, ja esimerkiksi kellonaikojen hahmottaminen tuottaa joskus ongelmia. Onko klo 17 seitsemältä vai viideltä? Minun täytyy tarkistaa kaikki kellonajat aina tuhat kertaa, mieluiten sanoa ne ääneen. Painajaismaisin tilanne on, jos täytyy luetella toiselle numerosarja. Tulee kauhea paine, että sanonko nyt oikein. Jos tuijotan numeroa 8 mutta sanonkin kaksi. Kyllä se on kuulijan vastuulla. Vasen ja oikea sama homma. Miksi ne vaihtavat paikaansa alvariinsa?!

2. Muutenkin olen yleensä "luonnostaan" hyvä kaikessa, missä olen erityisen hyvä. Tämän takia esimerkiksi personal training- tai urheiluhierojan koulutus osoittautui uudenlaiseksi tilanteeksi elämässä, kun piti oikeasti päntätä ja opiskella asioita, joita ei voinut tietää maalaisjärjellä. Neljä vuotta korkeakoulussa menivät melko pitkälti intuitiolla. En tainnut lukea yhtään tenttikirjaa oikeasti läpi, ja silti tuli riipaistua ihan hyvät paperit. Kun puppulausegeneraattori toimii, toimii aika moni muukin asia.

3. Olen universumin suurin itkupilli. Ei paljon tarvi, niin minä jo märisen. Tämä on geeneissä: äiti kertoi lapsena itkeneensä, kun talonmies lähti kesälomalle. No, en ehkä ole vieläkään äitini veroinen tunteilija, mutta "vielä itkisin enemmän kuin kukaan muu, vielä äitiänikin paremmin." Olen oikeasti itkenyt Oivariini-mainoksen takia.

Voitte vain kuvitella, millaista iloittelua ovat itkuleffat. Pahimmat hyperventilaatiohuutoitkuleffat ovat olleet Loppuelämäsi ensimmäinen päivä, Billy Elliot, P.s. Rakastan sinua, Hachiko ja Moulin Rouge. Eikä mitään pientä nyyhkimistä, kun leffan aikana nukahtaneen poikaystäväni olen herättänyt ravitselemalla tämän hereille, huutoitkien että älä kuole ikinä. Mutta myös ilosta, toisaalta: kun se ylipainoinen tiputtaa 40 kiloa televisiossa, itken loppupunnituksessa. Pari kertaa myös asiakkaan kanssa olen liikuttunut kyyneliin. Että näin.

4. Olen tosi kiinnostunut tähdistä, avaruudesta ja maailmankaikkeudesta, vaikka ks. kohta 1. Jos joku selittää minulle jotai supermassiivisista mustista aukoista ja maailmankaikkeuden lainalaisuuksista, olen loputtoman kiehtoutunut, vaikka tyyppi voisi yhtä hyvin puhua Xulua. Kävin jonkin aikaa sitten Jyväskylässä planetaariossa: esityksen jälkeen ystävät väittelivät sujuvasti jollain suomelta etäisesti kuulostavalla kielellä. Oma kontribuutioni keskusteluun kuului kutakuinkin seuraavasti: "Värejä! Huiseja värejä! Ja täysiä mentiin mustaan aukkoon! Wwwuuussssshhhh! Heheheh ooh!"

5. Tämä kohta ei ehkä yllätä ketään, mutta olen pienten nisäkkäiden suuri ystävä. En kestä, miten suloisia ovat kaikki pienet ja karvaiset ja nappisilmäiset elukat. Voisin pussailla niitä päivät pitkät. Koska kohta 3, itken aina, kun pienille ystävillemme tapahtuu jotain ikävää. Kerran jossain tv-ohjelmassa mustasukkainen mies laittoi perheen marsun pussiin ja paiskasi pussin ovenkahvaan. Olin 17-vuotias. Juoksin paniikissa huutaen, itkien ja mölisten pois television luota. Vieläkin ahdistaa ajatus. Ei tuollaista saa näyttää televisiossa! Ja ai niin, kun ensimmäinen perheemme gerbiili kuoli, juoksin pää edellä puutarhan oveen huutaen, että tappakaa minut. Tuntui pahalta. Krhm...

6. Olen huono meikkaamaan. Meikkaan itsestäni sujuvasti krapulaisen transun näköisen. Hienosti menee!

7. Olen impulsiivinen ja yllytyshullu. Se mieli myös muuttuu suhteellisen nopeasti. Innostun kaikella innostuksellani, mutta innostus saattaa myös lopahtaa yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Keskeneräisiä projekteja - niitä on.

8. Olen onnekas paskiainen. Kaikki menee aina tosi hyvin, ja homma kuin homma onnistuu! Jos ei onnistu tai mene hyvin, niin, noh, se oli tyhmä juttu muutenkin. "Om jag svarade fel var det en dum fråga."