Heikompaa hirvittää

Katsokaatten! Minä oon täällä! Onpas kummallista nähdä oma pärstä tällaisessa yhteydessä. Kun ei ole oikein tottunut vielä siihen ajatukseen, että "no se on Anna täältä Elixia Onkiniemestä terve!" Hah. Hullua.

Nyt menee ihan älyttömän lujaa. Toivon mukaan voisin aloittaa Lissun kanssa pitempikestoisemman personal training-suhteen, jonka temmellyksiä seurattaisiin linkin tuolla puolen. Luonnollisestikin olen tästä tavattoman innoissani. Toivotaan nyt vain, että hommat menee niinsanotusti klik klak.

Olen tavattoman onnellinen. Minulla on työ jota (ainakin näin kahden viikon jälkeen) rakastan. Jollaista parempaa ei voisi tässä elämänvaiheessa olla.

Kolme vuotta sitten olin tämä:

Cheer up, emokid. Voi yhden kerran.

Rakastamani työn lisäksi minut pitää meiningeissä mukana myös rakastamani harrastus. Minkäslainen laji se on tuo CrossFit?

Suoraan töistä. Meikinpuhdistusliinoja, anyone?

No, senor. No soy un Remonttireiska. Soy un mujer de la CrossFit!

THE CLAW!!!

Eli jos joku vielä tällä hetkellä epäilee, että kannattaako sieltä sohvalta nousta, tuleeko siitä ikinä mitään tai kannattaako se: Kannattaa, tulee, ja KYLLÄ!