Syysbileet

Eilen vietettiin CrossFit Tampereella syysbileitä. Ohjelmassa oli leikkimielistä tiimiwodittelua, miniwodeja, ruokaa ja juomaa. Olin odottanut tätä tilaisuutta kuin kuuta nousevaa, ja alusta asti oli jotenkin niskavillat pystyssä: ryhmähenki ja yhdessä tekemisen meininki kun on tuolla suorastaan hurmiollista.

Ensimmäinen WOD oli TABATA-kyykky: 20 sekunnin aikana tehdään niin monta kyykkyä kuin koneesta lähtee. Kymmenen sekunnin tauko ja uusiksi. Tämä kahdeksan kertaa. Jo puolivälissä alkoi kyllä jalkoja hapottaa aika tehokkaasti. Lopputulos on sarjojen yhteenlaskuttu määrä, lisäksi merkataan ylös huonoimman kierroksen toistomäärät. Kahdeksan kierroksen jälkeen saikin istuskella maassa vähän aikaa. Hullua hommaa.

Erityisen paljon pidin Maastavetopyramidista: radalla edettiin siirtymällä aina kymmenen kiloa raskaamman raudan luokse. Kun yhtä toistoa ei saa enää tehtyä, on peli siinä. Itse tein henkilökohtaisen ennätykseni, 80 kiloa maasta. Sata kiloa, täältä tullaan! Ehkä jo ennen joulua!

Tekemisen meininki

190 kiloa. Siinä on seuraava tavoite!

Henkilökohtaisista ennätyksistä puheenollen, eilen se tapahtui: urheilujuhlan hurmoksessa tulin vetäisseeksi elämäni ihka ensimmäisen leuan! Joo, alussa oli hyppy, mutta raa'alla voimalla se tanko ylitettiin. En voi riittävästi painottaa, miten älytön tunne siitä seurasi. Ympärillä olleet ihmiset sanoivat ilmeenkin olleen sen mukainen. En ollut odottanut, että se onnistuisi vielä. Vaan sieltä se tuli. Huh! Älytöntä! Älyttömän siistiä! Vedin vielä toisenkin, ihan siitä ilosta.

Viimeisenä oli vuorossa tiimiWOD, jossa tehtiin aikaa vastaan 100 leuanvetoa, 100 punnerrusta, 100 vatsalihasliikettä, 100 kyykkyä, 100 Box jumpia, 1000 pisteen edestä kahvakuulaheilautusta pään yläpuolelle (pisteytys oli vähän erilainen kuulan painosta riippuen) ja loppuun vielä jokainen tiimin jäsen teki kymmenen yleisliikettä. Tuon tykityksen ollessa ohi kiperryin sikiöasentoon maahan; kyllä, kaikki annettiin siihen! Ihan huikea tiimihenki, hiki ja kuola ja räkä lensivät, mutta sijoituttiin toiseksi - yhdestätoista joukkueesta. Aika kiva!

Pikaisen suihkun jälkeen piti tehdä itsestänsä tytön näköinen ja siirtyä seisovan pöydän ääreen. Oli väsynyttä mutta hilpeää harrastajaa. Iltaa jatkettiin Tampereen yöhön, eikä siitä nyt tässä tilanteessa sen enempää.

Toiminnallista harjoittelua?

Aamulla olo oli kuin olisi jyrätty päältä tuolla 190-kilon raudalla. Selkä tietää heilutelleensa kuulaa kuin se olisi maailman tärkein asia. Mutta olo on muutenkin vähän sellainen, että tänään huilitaan ihan suosiolla, ja huomenna taas kohti uusia seikkailuja.

CrossFit on suurinpiirtein maailman siistein laji. Tällä hetkellä olen täynnä onnea, kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä. Varsinkin, kun vetäisin juuri uunista lihapullia ja omenapiirakkaa. Mikäs se on tässä köllötellessä!

Sijoitin muuten elämäni ensimmäiseen älypuhelimeen viime viikolla. Saan sen käyttöön vasta ensi viikolla numeronsiirron takia, mutta sittenpä alkaa tulla hitosti enemmän kuvia tänne. Jes! Tervetuloa 2000-luvulle, meikä!