Reaktioita

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä – suuresti ihailemani Crossfittaaja Heidi Korhonen kertoi taannoin tehneensä Food Detective-ruokayliherkkyystestin. Kyseessä on ainakin mainoksen mukaan ensimmäinen kotioloissa suoritettava testi, joka testaa pienen verinäytteen avulla 59 tyypillisintä yliherkkyyttä aiheuttavaa ravintoainetta. Mainos yltyy lupaamaan testin suorittajan pääsevän eroon mystisestä väsymyksestä, turvotuksesta, päänsärystä, ihottumasta, melkein mistä vain. Kun toinen CrossFittaaja vieressä yhtyi kiitelemään tuotetta, oli allekirjoittanut yllytyshullu koukutettu.

En tähän päivään mennessä ole ihan täysin vakuuttunut tuotteen luotettavuudesta: siitä löytyi internetistä melko vähän tietoa, tutkimuksia tai käyttäjien kokemuksia. Suurin osa löydettävästä tiedosta oli firman itsensä tuottamaa. Uteliaisuus kuitenkin hämärsi kriittisen ajattelun, ja laitoin melko hintavan tuotteen tilaukseen – välittämättä siitä, että uteliaisuus tappoi kissankin.

Suoritin testin lauantai-iltana. Ensimmäisessä vaiheessa sormenpään iho tärskäytetään rikki mukana tulevalla lansetilla, tarkoituksena tihrustaa veri pieneen lasiputken. Puukotettuani vasemman käden nimettömän ja keskisormen ja veren jo virratessa kämmenessä asti, mutta putkilon täyttyessä epätasaisesti ja veren hyytyessä sen seinämille, teki kyllä mieli paiskata koko kotikemistin setti parvekkeelta. Verenvuoto hyytyi niin nopeasti, että putkilo jäi vajaaksi ja lansetit loppuivat. Jouduin raatelemaan auki siskolle samalla kertaa tilaamani paketin ja pihistämään sieltä lisää tarvikkeita – sori, tilaan sulle uudet!

Harjoitus tekee mestarin, tällä kertaa pakkasin käpälään verta ruuhkaksi asti ennen sormeni seivästämistä. Lasiputkilo täyttyi melko rivakkaasti, ja plop vain kehitteen sekaan! Yhteensä neljänkymmenen minuutin ajan koeastiaan piti kaadella eri järjestyksessä eri nesteitä, kunnes viimeisen kehityksen aikana alustasta erottui erisävyisiä sinisiä täpliä.

Mitä siellä sitten näkyi?

Ei paha, mutta jotain silti...

Juuri ennen testin alkua menin sanomaan ääneen, että reaktio lehmänmaitotuotteille olisi kovin paikka. Rahkaa, raejuustoa ja maitoa kun kuluu taloudessani huomattavia määriä. Toisaalta olin jo pari päivää ihmetellyt alavatsaan ilmestynyttä pinkeää palleroa, josta osasin varovaisesti vetää yhtäläisyysmerkit alkuviikosta ostamaani blenderiin: olen vetänyt rahka- ja maitopohjaisia smoothieitä enemmän kuin laki sallii. Tässäkö tulos, hyvistä aikomuksista huolimatta?

Ja niinhän siinä kävi. Selvästi tummin pylpyrä kertoi minun olevan yliherkkä lehmänmaitotuotteille. Helvetin helvetti. Toinen välteltävä tuote on maissi (no niin, ilmankos maha on ollut tosi kipeä popcornien syömistä seuraavana päivänä) ja jossain määrin myös venhä ja gluteeni.

Kaukaa viisas olisi voinut sanoa jo ilman melkein sadan euron testiä, että ehkä näitä tuotteita on järkevä vältellä muutenkin. Toiset meistä tarvitsevat kuitenkin mustaa valkoisella. Niinpä siis tästä viisastuneena täytyykin alkaa tutkailla järkeviä vaihtoehtoja iänikuiselle rahkalle. Olen tällä hetkellä todella motivoitunut muokkaamaan kroppaani parhaaseen maholliseen suuntaan, joten on jännä katsoa, millaisia vaikutuksia maidon ja pääsääntöisesti viljan hylkäämisellä on. Joku muu olisi ehkä päässyt tähän pisteeseen maksamatta melkoista summaa, mutta hitto, kun kiinnosti!

En osaa vielä sanoa, voiko tätä suositella kenellekään. Ajattelin nyt kuitenkin tälle tielle lähettyäni meneväni viimeinkin oikeisiin allergiatesteihin - olen ollut lapsesta asti kalalle, mutta en oikein tiedä, millaiselle kalalle. Tonnikalaa voin syödä, lohta en. Äyriäiset? Mustekalat? En ole uskaltanut kokeilla. Raportoin, miten ihmiskoe etenee.

Kiitos maitorahka 1987-2012. Minun tulee ikävä yhteisiä aamujamme.