Minä luovutin.
Kahden kuukauden tiukan yrittämisen
jälkeen jouduin myöntämään itselleni viikko sitten lauantaina
pillahdettuani pieneen itkuun puntarilla, että omat konstini alkavat
olla vähissä ulkomaan kilojen karistamisen suhteen. Harmilliset
viisi kiloa ovat kuin tulleet jäädäkseen keskivartalooni. Jos se
nyt ei paljolta kuulosta tai ulkopuolisen silmään edes näy, ovat
nuo sitkeät löllöt olleet mielessäni aivan liian tiuhaan
varsinkin töiden aloittamisen jälkeen, kun pitäisi pystyä olemaan
mahdollisimman – no, uskottavassa kunnossa.
Riippumatta kaikesta siitä tiedosta ja
taidosta, jota olen itseeni tässä muutaman vuoden aikana imenyt,
huomasin salakavalasti hiipivän epätoivon vimmassa sortuvani
keinoihin, joista päivät pitkät asiakkaitani itse varoitan. Jotka
itse aivan hyvin tiedän terveydelle vahingollisiksi. Jotka eivät
millään tavoin edistä tavoitteeni saavuttamista. Söin aivan liian
vähän, liikuin aivan liian paljon, nukuin aivan liian lyhyitä
yöunia.
Siitä alkoi tulla suorastaan
jatkuvasti ajatuksia kalvava pakkomielle, ja päässäni alkoi pyöriä
äärimmäisiä keinoja, joita pyörittelin iltaisin maatessani
kahden peiton alla, totaalisen uupuneena, palelevana ja kurjana
kellon lähestyessä puoltayötä. Aamulla kyllä lähden juoksemaan
ennen kuin teen yhtään mitään muuta. Huomenna en kyllä syö
töissä mitään...
Jolloin terve järki astui peliin.
Nainen, tälle tielle ei lähdetä. Ihan ollenkaan. Tiedät
tosiasiat. Ja nyt on aika hankkia sitä ulkopuolista apua. Kaikkeen
ei tarvitse pystyä yksin.
Niinpä jätin soittopyynnön
Tampereella toimivan Optimal Performance Oy-asiantuntijalle.
Keskiviikkoaamuna istua törötin kymmeneltä aamulla Sykkeen
kahviossa Joni Jaakkolan kanssa. Tänään laitetaan treenit kuntoon,
huomenna pureudutaan syömiseni solmukohtiin.
Joni suunnitteli minulle kaksiosaisen
kuntosaliohjelman, jota lähdetään työstämään neljästi
viikossa. Ensimmäisenä päivänä yläkroppa ja selkä –
tavoitteena vetää jouluun mennessä viisi ihka oikeaa leuanvetoa –
ja toisena päivänä jäätävää tuuttausta alaraajoille ja
alaselälle. Tähän päälle yksi tai kaksi CrossFit-treeniä
viikossa, ruuat ja levot kuntoon, niin alkaa lätistä se läski!
Mikä oli minusta suorastaan vapauttava
tieto Jonin suusta oli, että kuulemma nuorten naisten kohdalla
treeniohjelmista lähdetään pääsääntöisesti karsimaan
treenaamisen määrää vähemmälle. Pois ne aamuaerobiset, ja
syväkyykkyä ja hyvää ruokaa kehiin niin alkaa tapahtua. Ihan
kuin en olisi tätä itse tiennyt, mutta joskus jonkun ulkopuolisen
on vain sanottava se, että siitä tulee totta.
Torstaina tapasin Tytti Koron
kehonkoostumuksen ja ravitsemuksen merkeissä. Tunnin tapaamisen
jälkeen tajuntani tuntui suorastaan räjähtäneen. Tytti mittasi
kehonkoostumukseni pihtimittauksella, syötti tulokset tietokoneelle
ja tietokone suuressa viisaudessaan ilmoitti, mitä olen tehnyt päin
peetä ajaakseni itseni tähän tilanteeseen.
Optimal Performancen menetelmä
perustuu hormonitoiminnan tasapainottamiseen: tietynlainen ravinto
saa yksilöissä aikaan tietynlaista hormonitoimintaa, mikä
heijastuu rasvan kertymisenä kehon eri osiin. Ohjelma alleviivaa
terveyden kannalta merkittävimmät ongelma-alueet. Minun
tapauksessani huomionarvoisimmat kohteet olivat lonkka (krhm,
jenkkakahvat) sekä navan alue. Siis liikaa insuliiniä ja
kortisolia. Siis liikaa hiilihydraatteja, roskaa, stressiä ja liian
vähän lepoa. Eikä tämä tapahdu hetkessä: puhutaan pitkän
aikavälin valinnoista.
Näin. Miksi en ylläty.
Lisäksi simppelein testein saatiin
selville kehoni erittävän liian vähän suolahappoa, joka
puolestaan hidastaa ruoansulatusta ja haittaa ravintoaineiden
imeytymistä. Kappas vain, kun onkin aina ollut niin alhainen
hemoglobiini,johon rautakuurit eivät ole tuoneet minkäänlaista
helpotusta, ja kovasta treenistä palautuminen on aina samanlaista
tönkkäkävelyä pari päivää.
Lopuksi vielä määrättiin
kuuriluontoisesti kalaöljyä (iho, limakalvot, hiukset, kynnet,
hermosto, rasva-aineenvaihdunta) ja monivitamiinilisä. Nyt laitetaan
koko likka kuntoon päästä varpaisiin! Ruokavaliota lähdetään
korjaamaan tarkoilla ateriarytmeillä, paljon proteiinia, karkeita
kasviksia, marjoja ja pähkinöitä, ja vasta treenin jälkeen
iltasella lävästään lautaselle aimo annos laadukasta
hiilihydraattia. Ihan kuin en olisi tätä entuudestaan tietänyt!
Miksi se on ollut niin vaikeaa?!
Ensimmäisenä päivänä söin
aamupalaksi esimerkin mukaan 150 grammaa pihviä (!!!), paistettua
parsakaalta ja kourallisen manteleita. Perään kalaöljyt ja
monivitamiinit. Työpäivän aikana heitin huiviini smoothien, joka
koostui puolikkaasta banaanista, pienestä päärynästä,
heraproteiinistä, manteleista, kurpitsansiemenistä, puolukasta ja
pinaatista. Pakarat riekaleiksi-tyyppisen jalkatreenin jälkeen
välittömästi palautusjuomat naamaan, polkaisu kotiin ja systeemii
lisää pihviä, parsakaalta, manteleita ja kauhallinen quinoaa. Se
on siinä!
Olen hukannut pikkukamerani. Sori tästä. |
Työpäivän jälkeen olo oli
tyytyväinen, täyttynyt ja hyvällä tavalla raukea. En muista,
milloin olisin viimeksi ollut nukkumassa ennen kymmentä, mutta nyt
olen opetellut eroon yökukkumisesta. Minusta tuntuu jo nyt, että
minussa on tapahtunut merkittävä muutos. Osa tästä on toki
alkuinnostusta ja lumetta, mutta töissä tunnen olevani skarpimpi
kuin ikinä. Kahdeksan tunnin hektisen työpäivän jälkeen jaksoin
tuutata oman treenini ilman minkäänlaista ongelmaa, enkä kotiin
tullessani ollut väsynyt, paleleva ja voimaton.
Tästä pääsemme tarinan opetukseen:
olen kokemuksesta voimaantuneena alkanut miettiä ihmisen minä-kuvan
muodustamista. Ajattelemme helposti olevamme tietynlaisia olosuhteide
pakosta – usein jotain negatiivissävytteistä, kuten hajamielisiä,
aikaansaamattomia, alakuloisuuteen taipuvaisia tai kykenemättömiä
innostumaan juuri mistään. Olemme muka myös fyysisesti
tietynlaisia: esimeriksi sanotaan, että perheessämme rasva
kerääntyy geneettisesti vyötärölle. Kun kyse onkin itse asiassa
hyvin pitkälti jokapäiväisistä valinnoista, ravitsemuksen, levon
ja hormonitoiminnan tasapainosta. Perheessä rasva kertyy vyötärölle,
koska jaatte yleensä yhteneväiset ruokailutottumukset. Tunnet
itsesi aikaansaamattomaksi ja väsyneeksi, kun pääsääntöisesti
nukut liian vähän ja ruokit itseäsi ruoalla, joka ei
kertakaikkiaan sovi sinun systeemillesi. Toisin sanoen ravitset
itseäsi tavaralla, joka saa sinut ymmärtämättäsi voimaan pahoin.
Tästä on oikeasti kyse. Jos haluat
muuttaa todellisuutesi, on sinun ensin muutettava itsesi. Nyt kun
olen löytänyt tämän olon, en halua palata vanhaan, turvonneeseen
ja väsyneeseen itseeni enää ikinä. Tähän liittyy myös
oleellisesti jokaisen itselleen asettamat tavoitteet: minulle ei
riitä enää, että käyn vähän liikkumassa ja että olen
sutjakkaassa kunnossa. Minä haluan saada sen syväkyykkyni kuntoon
ja hitosti voimaa siihen pystypunnerrukseen. Haluan yltää omaan
optimaaliseen suoritukseeni. Tavoite on asetettu: rasvaprosentti
alas, leuanvedot ylös. 3, 2, 1, GO!
Jes! Tässä innostuu itsekin!
VastaaPoistaJep! Kauhiat täpinät täälläki! :----)
PoistaTuo "oikein syöminen" on kyllä todella haastavaa. Olen itse seilannut läpi anoreksian, ortoreksian ja lopulta vieläpä bulimian oireita yrittäessäni vain "syödä oikein ja pudottaa pari kiloa". On ihanaa, että puhut täällä kunnon annoksien puolesta, mutta silti tulee väkisinkin mieleen, että protskut, marjat, kasvikset ja pähkinät kuulostavat jo melko rajoitetulta dieetiltä.
VastaaPoistaMulle itselleni kävi siten, että jossain vaiheessa maaninen kiinnostukseni urheiluun ja dieetteihin siirtyi muihin aisoihin, ja unohdin tarkkailla syömisiäni ja unohdin olla ajattelematta 24/7 ruokaa. Yllätyksekseni huomasin, että vaikka nykyinen ruokavalioni koostuu osittain vaaleasta leivästä, pastasta ja muusta perinteisesti kielletystä, en muuttunutkaan rumaksi läskikasaksi, vaan painoni on pysynyt kutakuinkin samana ja jopa rasva-% on pysytellyt mulle sopivissa lukemissa (n. 20) noin 3 krt. viikossa vaihtelevalla treenillä ja perusterveellisellä opiskelijabudjettiin soveltuvalla ruualla. Tuntuu jotenkin epäreilulta ottaen huomioon, mitä kaikkea keinoja oksentamisesta syömättömyyteen olen kokeillut saadakseni itseni laihtumaan :P
Uskonkin, että ihmisellä kuin ihmisellä on ihannepaino, johon keho pyrkii. Olet jo nytkin kuvien perusteella tosi hyvässä kunnossa, niin kehottaisin olla ottamatta liian kovia tavoitteita laihdutuksen suhteen.
Tsemppinä haluan myös sanoa, että kirjoitat tosi hyvin kiinnostavaa tekstiä! Oikein mukavaaa viikonalkua ja jatkoa :)
Vaan olipa ihan super hyvä palaute, kiitos tästä! Ihanaa, kun kerroit noin avoimesti omista vaiheistasi - tässä varmasti alleviivaamisen arvoinen kommentti itse kullekin.
PoistaNyt, tämä teksti antaa "ehkä" "vähän" vääristyneen kuvan tyypillisestä päivästäni ruoan äärellä. Ehdimme Tytin kanssa vasta käytännössä käsittelemään aamiaisen, yksi asia kerrallaan. Ja marjojen ja smoothieiden kylkeen vedän sen 300 grammaa lihaa päivässä, kavereinaan pähkinät, avocadot, kananmunat ja quinoat. Tässä kirjoittaessanikin vetelen tällaista jääkiekkoilijanuorukaisen annosta. Täytyy syödä että jaksaa! :)
Tuo on muuten jännä ilmiö, että kun jättää stressaamisen - asiassa kuin asiassa - niin hommat hoituvat kuin itsestään. Ja jossain tuolla sosiaalisessa mediassa pyörikin taannoin itseeni erittäinkin kovasti osunut ja uponnut teksti: "I wish I was as thin as I was back when I thought I was fat." Word.
Vanha kunnon sääntö: 70 prosenttia ajasta kun tarkkailee mitä syö, saa loput mäskätä vapaasti. Itse vetelin viikonloppuna painoni verran omatekoista omenapiirakkaa ja vaniljajäätelöä. Se ei tainnut lukea tuolla ohjelmassa, mutta dagn diddly että toi-mi! :---D
Tuo on muuten ihme juttu kuinka itsekin kyllä tietää mitä tehdä, mutta vasta kun sen joku toinen sulle sanoo niin todella tajuaa, että noinhan se juurikin on. Ihmismieli on sitten ihmeellinen..
VastaaPoistaNäin on. Tämäkin pätee niin moneen asiaan. Mutta onneksi on ihmisiä jotka pientä korvausta vastaan voivat vapauttaa meidät itsenäisen ajattelut kahleista! :D
PoistaHei, miten on treenaaminen ja tulosten saanti lähtenyt käyntiin OPtimal-systeemillä?
VastaaPoistaKiinnostava, samojen asioden kanssa painin!