torstai 17. lokakuuta 2013

Lääkitys kunnossa?

Varoitus: tulossa pitkä sepustus ilman kuvia, joka ei ehkä ihan kauheasti kiinnosta sinua, jos kilpirauhasongelmat eivät ole lähellä sydäntä (eli tuosa kurkussa, heh).

Olin eilen vihdoinkin lääkäri Taija Sompin puheilla, odotettuani tätä tapaamista vain toukokuusta asti. Taija on yleis- ja verisuonikirurgian erikoislääkäri, ja kilpirauhassairauksien hoitamisen uranuurtaja Suomessa. Joten riippumatta ristiriitaisista tiedoista joita olen kuluneiden kuukausien aikana saanut lukea netistä ja eri artikkeleista, oli minulla Taijan tavattuani sellainen olo, että laskisin henkeni tämän naisen varaan. Topakka ja määrätietoinen nainen, josta vai asialleen omistautuneen vaikutelman.

Taija pyöritteli silmiään papereitani selaillessaan: ei kuulemma pitäisi tämän ikäisellä olla tällaiset arvot. Siitä, mikä minut tähän jamaan on ajanut, voi vain esittää arvailuja. Kyseessä on kuitenkin tila, joka kehittyy vuosien ja vuosien varrella, lymyää siellä kuin kuulakärkikynä, josta ei koskaan voi tietää, milloin tulee se päivä, kun kynä ei enää kirjoita. Eikä siinä auta ravistaminen, imeminen, heittäminen tai edes itku. Kun ei kirjoita niin ei kirjoita.

Mainitsin kymmenen vuotta jatkuneesta e-pillereiden syömisestä. Ne Taija käski lopettaa heti: nuorella iällä aloittaessa haittavaikutukset eivät näy heti, mutta mitä lähemmäs kolmekymppiä tullaan, sitä suurempi alkaa elimistön taakka olla. Muutenkin Taija kommentoi ulkonäköäni, ettei ulospäin ikinä uskoisi, että tilanne on tämä. Nuoruus kompensoi. Mikä olisi tilanne ollut kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos tätä ei olisi löytynyt, vaan olisin vain hyväksynyt, että no minä nyt olen tällainen väsynyt ja hajamielinen homssantuusa.

Taija kysyi minulta, olenko viimeaikoina ollut erityisen väsynyt, hajamielinen, takkuaako sanat tai onko niitä vaikea löytää, unohtuvatko asiat, onko pinna ollut erityisen kireällä, onko esiintynyt itkuherkkyyttä? Noooooooo, ehkä näinkin asian voisi muotoilla...

Kaikille ei tietystikään näin käy: olen miettinyt asian itse oman kala-allergiani kautta yksinkertaistaen. Jos syön lohta, tukehdun. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan lohta syödessään tukehdu. Näin eri tavalla kehomme toimivat, ja tässä on kuitenkin kyseessä hyvin selvästi havaittava esimerkki. Entä sitten, kun muutos tapahtuu vuosien varrella, hienovaraisesti hormonitoiminnan tasolla?

Ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole niin tärkeää, mikä tähän johti. Ja kuten minulle sanottiin, en saa syyttää itseäni tehdyistä valinnoista. Murehtiminen ja soimaaminen eivät minua tästä tilasta paranna. Mitä voin oppia on, että jätän elimistön kuormittamisen e-pillereillä muiden hommaksi, ja muutenkin opetella uutta asennetta elämään, jossa en niin kauheasti arvioi itseäni, tekemisiäni ja ajatuksiani. There is only now. Nyt täytyy saada mamma kuntoon.

Mites se hoito sitten? Koska Taija on funktionaalisen lääketieteen harjoittaja, tutkittiin muita vaihtoehtoja tavanomaisen tyroksiinihoidon rinnalla. 70-luvulta asti Suomessa lääkärit ovat yhdenmukaistaneet kilpirauhassairauksien hoitoa synteettisen T4-hormonilääkkeen eli tyroksiinin suuntaan. Tässä tulee kuitenkin se ongelma, että emme ole yhdenmukaisia kilpirauhastemme kanssa: esimerkiksi minulle pelkkää T4-hormonia sisältävä tyroksiini olisi ollut yhtä tyhjän kanssa. Olo olisi Taijan mukaan helpottanut hetkeksi, mutta todennäköisesti palautunut sitten ennalleen.

Urvahtaneen lisämunuaisen elvytykseksi napataan aamuisin 10 mg hydrokortisonia, nappi DHEA-hormonia tasapainottamaan kehon tilannetta kyseisen hormonin osalta, ja lopulta Thybon-niminen T3-kilpirauhashormoni. Kyseessä ei siis ole "jotain hormonimömmöjä", vaan purkista sitä tavaraa, mitä jostain syystä kehoni ei tällä hetkellä eritä, jotta pääsisin keinotekoisesti sille tasolle, missä terveen ihmisen kuuluisi olla. Kuitenkin niin pienillä annoksilla ja varovasti toinen toistaan tukien, että tarkoitus on saada oma kehoni mukaan prosessiin, eikä esimeriksi tyrehdyttää kehon omaa toimintaa kokonaan, jolloin olisin loppuelämäni lääkkeistä riippuvainen.

Näillä mennään, ja päälle kolmen kuukauden liikuntakielto, paljon lepoa ja ruokaa, jotta keho saa aikaa parantaa itsensä. Miten kauan, tai pääsenkö koskaan oikeasti lääkkeistä eroon, on sen ajan murhe: kuten Taija sanoi, nyt on vain tärkeää saada minut kuntoon.

Miksi käännyin erikoissairaanhoitajan ja kalliin klinikan puoleen tavallisen sijasta? Funktionaalista lääketiedettä on eri lähteissä (olen tutkinut aihetta väsymykseen asti) syytetty rahastukseksi ja jopa huijaukseksi. Toisella puolella taas ovat asiakkaat, jotka kertovat kärsineensä vuosikausia väsymyksensä kanssa, mutta syöneensä Tyroksiinia endokrinologien tai erikoislääkäreiden niin suositellessa. Jos valittaa silti oireistaan, on hankala asiakas tai luulosairas, ja saa lähetteen psykiatrille tai reseptin mielialalääkkeisiin. Olen kuullut huolestuttavan paljon tarinoita jopa omilta asiakkailtani, jossa mielialalääkitys on aloitettu, vaikkei asiakas itse koe itseään masentuneeksi, vain selittämättömän vetämättömäksi ja alakuloiseksi väsymyksensä takia. Kun asiakkaat ovat hakeutuneet funktionaalisen lääketieteen pariin ja aloittaneet esimerkiksi joko T3- tai eläinperäisen Armour Thyroid-lääkityksen (jota Suomessakin käytettiin hyvällä menestyksellä vuosikymmenten ajan ennen kuin tyroksiini valtasi markkinat), on vointi, työkyky ja elämänilo palannut kuukausissa, jopa viikoissa, vuosien kärsimyksen jälkeen.

Hain toukokuussa apua Tampereella eräältä yksityisiä sairaanhoitopalveluita tarjoavalta firmalta: valittelin olevani väsynyt, muisti pätkii, hiuksia irtoaa tolkuttomasti, ruumiinlämpö on aamuisin alle 36, paino ei putoa kovista yrityksistä huolimatta, treeni ei kehity ja päinvastoin tuntuu, etten jaksa kuten ennen. Käytännössä löin tiskiin kaikki tavanomaiset vajaatoiminnan oireet. Ynseä mieslääkäri suostui jupisten mittaamaan minulta TSH- ja T3-arvot, jotka jo silloin olivat vinksallaan.

Sain vastauksen puhelimessa: kohollaanhan nämä ovat, tule syksyllä takaisin. Voinnistani mies ei ollut mitenkään kiinnostunut. Tämä siis yksityisellä puolella: ymmärrän, että julkisella puolella on valtava resurssipula, eikä kalliita kokeita lähdetä teettämään kuin erittäin perustelluissa tilanteissa. Mutta jos yksityisellä puolella tarjotaan kylmää kättä, ja olen kuullut rohkaisevia kokemuksia esimerkiksi minun tapauksessani Amplia-klinikasta, ei minua kiinnosta alkaa juosta palloteltavana eri lääkäreiden välillä. Välillä olen niin väsynyt, etten oikein herää koko päivänä. Olo on sellainen, että mielelläni kaivan vähän omasta pussistanikin, jos tiedän, että olen hyvissä käsissä, jossa voinnistani oikeasti välitetään.

Kun sain eilen reseptit, varattiin samalla kontrollikäyntiaika ensi vuoden helmikuulle (4. helmikuuta - kolme päivää ennen kuin täytän 27. Syntymäpäivälahjaksi hyvät arvot?). Eli seurannasta pidetään hyvää huolta. Helmikuuhun asti minun tehtäväni ei ole kuin olla armollinen itselleni, ja muistaa ottaa lääkkeet.

Armollisuudesta puheenollen: kävin vaa'alla tänään. Aivan hemmetin huono idea. En ole käynyt toukokuun jälkeen. En ole painanut näin paljon kolmeen vuoteen, vaikka elän nyt terveellisemmin kuin koskaan. Seuraavan kerran voisi käydä sitten vaikka ensi toukokuussa, kun tämä koko meteli on jo toivottavasti laantunut, ja hyvissä kantimissa. Kuten minua muistutettiin, tässä tilassa laihduttaminen on lähes fysiologinen mahdottomuus.

Nyt ei siis ole aika murehtia painosta. Nyt hoidetaan keho taas pelaamaan samaan joukkueeseen. Muut tapahtuvat sitten kun tapahtuvat. Ajallaan.

Ehkä nyt on lopultakin aika opetella rakastamaan itseään riippumatta siitä, minkä kokoinen ja näköinen on? Se on vain lukema vaa'assa. Se ei ole, kuka minä olen, minun historiani, minun potentiaalini, minun tapani olla olemassa.

Kun liikuntaharrastukset ovat rajoittuneet nyt vain lempeään joogaan, piti hankkia muita harrastuksia, joissa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Ilmoittauduin siis Espanjan kurssille sekä - ehkä siksi, että kello oli aika paljon, kun selasin kursseja - eheyttävän maalauksen kurssille. Maalataan tavoittelematta tulosta, vaan olotilaa ja ajatuksia. Viime vuoden virheistä (kotiin käpertymiestä) oppineena olen varannut koko alkutalven täyteen kivoja tapahtumia, ja haluan nähdä ystäviäni aktiivisesti. Päivitin myös pääni. Täytyy laittaa kaikkea ihanaa, olla ajattelematta tätä liikaa.

Pysäkillä koko akka
Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Ei saa vain miettiä, että olen sairas ja väsynyt, yhy yhy.

Tästähän minä paranen. Mietin, että olen kuin puu: tätä kirjoittaessani ulkona sataa ensilumi. Tukka tippuu päästä kuin syksyn lehdet. Lumen myötä vetäydyn korjaamaan itseäni, kuin talviunille, vain nähdäkseni kevään ehkä kirkkaimmissa väreissä kuin vuosiin. Näin se on nähtävä.

6 kommenttia:

  1. Tsemppiä Anna! Kaikki muu kuin hyvinvoinnin reilaan saaminen on nyt toisarvoista. Helli itseäs ja anna muidenkin helliä. Täällä ollaan - ihan oikeasti - hengessä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähä liikuttuu. Minuu saa kyllä helliä. Kiitos tuesta. <3

      Poista
  2. Tsemppiä minultakin!
    Mielenkiintoni heräsi omalta kohdaltani tuota Amplia klinikkaa kohtaan... Mitä moinen käynti siellä kustantaa? Otatitko nuo kaikki kilpirauhas kokeet omaan piikkiin?
    Minulta mitataan kontrolleissa ainoastaan T4V ja TSH (ja aiemmin myös prolaktiini arvo lapsettomuuden vuoksi), tai näin ainakin luulen sen perusteella, mitä lääkäri kertoo..
    Olisi kiva tietää kaikki nuo muutkin kp toimintaan vaikuttavat arvot ja ruveta sitten tarkastelemaan, onko ne toisiaan nähden miten epätasapainossa... Mutta mahtaakohan näin itäisessa Suomessa löytyäkään laboratoriota, jossa saisi mittauttaa kaikki tarvittavat arvot? Ja mitä muuten kustantaa nämä saamasi hormonit? Tyroksiini kun maksaa noin 3-4 e / 3 kk eli n. 1 e / kk :)

    Hengessä täälläkin ollaan mukana! Kerrohan aika ajoin tuntemuksiasi olotilastasi, kuinka nuo mainitsemasi hormonit alkavat vaikuttaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amplia ei tosiaan ole mitään ilmaista, fysiologin vastaanotto on muistaakseni 90 euroa (ei Kela-korvattava) ja lääkärin kanssa tunnin istuskelu maksoi 180 euroa. Käyntejä sitten kertyy tarpeen mukaan, alkukartoitukset, varsinainen lääkärikäynti, seurannat jne. Lääkärin vastaanotosta menee Kela-korvaukset.

      Labroissa otettiin 15 eri koetta (mm. T4, T3, rT3, TSH, vitamiineista B12, A ja D, mineraaleista kalium ja natrium, yms yms) eli aika kattava kuva siellä saadaan kehon tilasta. Käsittääkseni nuo kaikki arvot on kuitenkin oleellisia juuri tätä kyseistä tilaa tutkiessa, eli ei vaan huvikseen katsota. Sitten lähdetään hoitamaan kokonaisuutta valituilla lääkkeillä ja lisäravinteilla.

      Ja jeskamandeera halleluuja kiitos olkohon, että minulle on joskus otettu sairasvakuutus (kiitti, äiti). Osa pitää kaivaa oamsta pussista, mutta ei onneksi koko hoitoa.

      Missä päin Suomea sinä asustat? Nämä labrat otettiin kyllä Ampliassa, mutta ne lähetettiin Helsinkiin MDD:n labroihin tulkittavaksi. Lisämunuaistesti ja rT3 matkasi jenkkilään asti, niitä kun ei Suomessa tutkita.

      Thybon ei sekään mitään kallista tavaraa ole, muistaakseni tuo satsi, joka mulle on tulossa, maksaa 10 euroa, ja selviän sillä muistaakseni puoli vuotta. Sen sijaan esim armour thyroid maksaa jotain 50 euroa kuussa, osittain siksikin, ettei se ole kela-korvattava.

      Taija oli itse pahoillaan siitä, miten epätasa-arvoiseen asemaan meidät vajakit Suomessa ajetaan: suurissa kaupungeissa asuvat ihmiset, joilla on rahaa sukanvarressa ja/tai vakuutukset, saavat valita hoitonsa. Toki tässäkin tapauksessa pitää odottaa lähes puoli vuotta, kun tarve on niin valtaisa.

      Wake up and smell the coffee, terveydenhuolto.

      Poista
  3. Hei Anna!

    Tulin pitkästä aikaa katsomaan, mitä sinulle kuuluu - seurasin sitä ihan alkuperäistä blogiasi koko sen elinkaaren ajan suurella innolla, enkä selkeästi ole ainoa, jota se inspiroi ja samalla viihdytti aivan mahdottomasti kaikessa aitoudessaan. Nykyisin, kun olen aloittanut oman blogin, haaveilen myös toisinaan yhtä eläväisestä kirjoitustavasta kuin muistan sinulla olleen, ja joka näköjään on edelleen hallussa. Se ajatus taisi innoittaakin etsimään nykyisen blogisi. :)

    Ikävä kuulla, että sinulla on terveysongelmia, mutta sen sijaan loistavaa, miten olet niihin tarttunut. Toivottavasti tilanne kääntyy parempaan päin!

    Kaikkea hyvää sinulle ja hauskaa syksyä,

    - Mai
    ilonpaiva.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. Kohtalotoveri täällä! Itselläni labrat ensi viikolla ampliassa ja heidän uuden lääkärin luo vastaanotolle tammikuussa, Taijalle maalis/huhtikuussa vielä. Odotan innolla sillä vaikuttivat todella päteviltä. Itse kamppailut näiden ongelmien kanssa jo vuosia, lisämunuaisen ja kilpirauhasen vajista mutta normi lääkärit, vaikkakin yksityiset, ovat viisveisanneet niistä.

    VastaaPoista