keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ajatuksia kolmen kuukauden "vankilatuomiosta"

On muuten ähky. Huhhuh, että on ähky. Joulussa parasta on se, että saa olla muutaman päivän kalsareissa, ja ensitöikseen aamulla hamuilla konvehtia suuhun ajattelematta, mitä tämä nyt tekee insuliinille, kehonkoostumukselle tai mille tahansa. Nyt vain syödään ja ollaan.

Mitkä kolme kuukautta nämä ovat olleet. Olen pitänyt hiljaiseloa täälläkin ja keskittynyt vain olemaan, mietiskelemään, hiljentymään ja korjaamaan itseäni.

Mitä tässä kolmen kuukauden aikana on siis tapahtunut? Lääkärin kiellosta olen välttänyt raskastehoista liikuntaa, levännyt ja syönyt paljon. Olen käynyt 3-5 kertaa viikossa joogassa, mikä on alun kiukuttelun jälkeen osoittaunut aivan suurenmoiseksi lajiksi. Tampereen OmYoga-koulu ansaitsee jonkinlaisen mitalin: tunteja on päivittäin seitsemisen eri lajia, lempeästä hathajoogasta intensiiviseen hot joogaan. Sitä mukaan kun olen tuntenut oloni kohentuvan, olen pikkuhiljaa siirtynyt hengittely- ja lötköttelytunneilta haastavimmille tunneille.

T3-kilpirauhashormonia olen natustanut kolme kuukautta, nostaen annosta viisi milligrammaa viikossa tähän viikkoon asti, kunnes kasassa on tavoiteltu 60 milligramman päiväannos. Reilu kuukausi sitten tein vihdoinkin päätöksen lopettaa e-pillerit, 11 vuoden katkeamattoman käytön jälkeen.

Ja voi siskot ja veljet, mummot ja vaarit, miten hyvä olo minulla on tänään. Läheisiltäkin kuulee kommentteja, että olen taas onnellinen ja pirteä oma itseni. Ja tunnen eron selvästi: pahimmillaan oli päiviä, kun en olisi jaksanut muuta tehdä, kuin maata sängyssä. Pienetkin asiat tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Itku oli herkässä. Romanssin kanssa ei tarvinnut kuin pienen väärinkäsityksen, kun paiskittiin jo ovia ja toisen tavaroita eteiseen, että alahan nostella.

Olen varmasti ollut pahimmillani melko sietämätön ämmä. Järkyttävää ajatella, miten paljon luonteenpiirteistä on oikeasti kiinni vain hormonitoiminnasta tai sen epätasapainosta: nyt tunnen itseni taas tyyneksi ja onnelliseksi. Olen innostunut ja aikaansaava, välillä yllätän itsenikin. Silloin täytyy heti raportoida rinta röyheänä: arvaa mitä tein tänään. Vaihdoin lamput, istuttuani kuukauden pimeässä. Kyllä, se väsymys oli pahimmillaan aika syvää.

Olen hemmotellut itseäni kuluneet kolme kuukautta. Samalla olen huomannut, mitä tarkoittaa "syödä mitä huvittaa": olen syönyt terveellisesti ja järkevästi, parantumista ajatellen, mutta myös armollisesti ja nautiskellen. Ja kun en tunne huonoa omatuntoa jokaisesta suupalasta, joka ei kuulu ideaaliin ruokavalioon, on tapahtunut ihmeitä: olen tällä hetkellä tyytyväisempi itseeni, kuin mitä olen ollut vuosikausiin, ehkä koskaan. Vaikka en ole moneen kuukauteen nostanut rautaa, en (oikeasti, mielestäni ihme ja kumma) olekaan lihonnut muodottomaksi palloksi. Ja se juju löytyikin ihme kyllä siitä, että hyväksyy ja rakastaa itseään juuri siinä tilassa, kuin missä on. Menneistä teoista ja valinnoistaan itseään tuomitsematta, ymmärtäen, että on kaikki tekonsa tehnyt silloisen parhaan tietämyksensä mukaan.

Poseeraaminen on vahvinta alaani
Johan se on tuttu juttu, että tee muille, kuten haluat itsellesi tehtävän. Mutta vielä suurempi juttu, oikeastaan edellytys sille, että voi antaa itsestään parastan on ajatella itsestään niin kuin toivoisi muidenkin ajattelevan sinusta. Helpommin sanottu kuin tehty?

Aamuhetket ovat olleet pitkiä ja rauhallisia. Töitäkin on riittänyt mukavasti. Olon kehityksen on tuntenut oikeastaan erityisesti siitä, miten hyvin töitä on jaksanut tehdä. Tuntuu ihanalta olla taas innostunut ja motivoitunut omasta työstään. Lisäksi hankkiuduin Tampereen Capoeiristat ry:n hallituksen puheenjohtajaksi, joten ensi vuodesta on tulossa hyvin mielenkiintoinen ja työntäyteinen.
Jollain tavalla tällä hetkellä tunnen jopa kiitollisuutta siitä, että kehoni pakotti minut pysähtymään ja etsimään vaihtoehtoisia tapoja pitää itseni liikkeessä. Lajeja, myös rauhallisia, mutta silti mielenkiintoisia, on niin loputtomasti. Timo Kurvin ohjaama terapeuttinen AcroYoga-viikonloppukurssi oli yksi parhaista asioista, joihin olen osallistunut pitkiin aikoihin. Olin kurssin jälkeen aivan kierroksilla ja jossain universumin laidoilla. Tätä täytyy saada lisää!
Onneksi minua ei ole siunattu liialla häveliäisyydellä: ystävän provosoimana hankin itselleni Slackline-köyden, joka viritetään kahden puun väliin. Ja tuossa sitten olisi tarkoitus kävellä, ja tehdä jopa jonkinlaisia temppuja jossakin vaiheessa. Samalla saa aika paljon kysyviä katseita ohikulkijoilta, mutta sen verran vaatii tämä homma keskittymistä, ettei tuijottelijoihin ehdi kiinnittää huomiota. Jo puolen tunnin session jälkeen seuraavana päivänä keskivartalo tietää tehneensä. Mahtavaa core-treeniä. Voisin katsoa kaukoputkella tulevaisuuteen ja ennustaa, että ensi kesänä on puistossa tarjolla acroyogaa ja släkkäilyä. Kesä 2014, tulet olemaan niin hyvä!
Just a spoonful of sugar helps the medicine go down!

Yleensä marraskuu on kamalaa, pimeää ja masentavaa aikaa, mutta tämä vuosi oli - kuin tilauksesta - tosi hyvä. Ja erityisen hyväksi sen on tehnyt tieto siitä, että joulukuussa vastassa oli...
...Välimeren ranta! Kävimme äidin ja siskon kanssa skippaamassa jouluhössötykset Fuengirolassa. Vaikka joulutunnelma Espanjassa ei tunnista Sylvian joululaulua, on sielläkin aika melkoinen meininki.
  
...ja kauniita naisia.





Joulua onkin vietetty sen jälkeen rauhallisissa merkeissä Tampereella. Syöden ja karvaisten lastenlasten kanssa leikkien. Aika leppoista.
Pessin elämän onnellsin päivä!
Vuoden 2013 viimeinen viikko menee vielä voimia keräillessä ja itsepäisestä yskästä toipuessa, mutta nyt tunnen olevani täynnä virtaa, ideoita ja inspiraatiota. Olen niin onnellinen ja tyytyväinen siihen, että kaikki on mennyt näin hyvin, ja olen saanut heti oikeanlaista apua. Läheisten tuesta puhumattakaan.

Voisin tehdä kunnianhimoisia ja uhmakkaita uudenvuoden lupauksia hirveistä dieteistä ja raivotreenaamisesta, mutta sen sijaan lupaankin itselleni vuonna 2014 rakastaa itseäni enemmän kuin koskaan. Se tuntuu olevan pakkomielteistä raudan liikuttamista suorempi tie onneen. Hyvää treeniä, hyvää ruokaa, mutta myös riittävästi pötköttelyä, viiniä ja mässyjä. Miten näin simppelin asian oivaltamiseen on voinut olla näin pitkä tie?

Ihanan rauhaisaa ja rakkaudellista joulua kaikille lukijoille, ja kauheasti inspiraatiota ja tekemisen meininkiä vuodelle 2014!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Jouluhöpöhöpöä!

Taistele tavaran ylivaltaa vastaan - hanki läheisillesi tai itsellesi jouluksi hyvää oloa! Esimerkiksi seuraavasti:

Hieronta 5x45 min 120€
Intialainen päähieronta 3x45min 70€

PT-paketti (5x60 min tapaamista+tarvittavat ohjeet) 190€

Internet-valmennus 40€

Kysy rohkeasti lisää! Myös tuunatut setit tarpeen ja toiveen mukaan! Yhteydenotto ac.kemppainen@gmail.com tai numerosta 0407541027.

Hieronnat Tampereella, myös kotikäynnit - koko perhe kerralla! Intialainen päähieronta ja muut valmennuksen ovat jossain määrin sovittavissa myös Tampereen ulkopuolelle (esimerkiksi Helsinki-Kouvola-Oulu-Kemi).