maanantai 24. syyskuuta 2012

Optimaalisen suorituksen metsästys


Minä luovutin.

Kahden kuukauden tiukan yrittämisen jälkeen jouduin myöntämään itselleni viikko sitten lauantaina pillahdettuani pieneen itkuun puntarilla, että omat konstini alkavat olla vähissä ulkomaan kilojen karistamisen suhteen. Harmilliset viisi kiloa ovat kuin tulleet jäädäkseen keskivartalooni. Jos se nyt ei paljolta kuulosta tai ulkopuolisen silmään edes näy, ovat nuo sitkeät löllöt olleet mielessäni aivan liian tiuhaan varsinkin töiden aloittamisen jälkeen, kun pitäisi pystyä olemaan mahdollisimman – no, uskottavassa kunnossa.

Riippumatta kaikesta siitä tiedosta ja taidosta, jota olen itseeni tässä muutaman vuoden aikana imenyt, huomasin salakavalasti hiipivän epätoivon vimmassa sortuvani keinoihin, joista päivät pitkät asiakkaitani itse varoitan. Jotka itse aivan hyvin tiedän terveydelle vahingollisiksi. Jotka eivät millään tavoin edistä tavoitteeni saavuttamista. Söin aivan liian vähän, liikuin aivan liian paljon, nukuin aivan liian lyhyitä yöunia.

Siitä alkoi tulla suorastaan jatkuvasti ajatuksia kalvava pakkomielle, ja päässäni alkoi pyöriä äärimmäisiä keinoja, joita pyörittelin iltaisin maatessani kahden peiton alla, totaalisen uupuneena, palelevana ja kurjana kellon lähestyessä puoltayötä. Aamulla kyllä lähden juoksemaan ennen kuin teen yhtään mitään muuta. Huomenna en kyllä syö töissä mitään...

Jolloin terve järki astui peliin. Nainen, tälle tielle ei lähdetä. Ihan ollenkaan. Tiedät tosiasiat. Ja nyt on aika hankkia sitä ulkopuolista apua. Kaikkeen ei tarvitse pystyä yksin.

Niinpä jätin soittopyynnön Tampereella toimivan Optimal Performance Oy-asiantuntijalle. Keskiviikkoaamuna istua törötin kymmeneltä aamulla Sykkeen kahviossa Joni Jaakkolan kanssa. Tänään laitetaan treenit kuntoon, huomenna pureudutaan syömiseni solmukohtiin.

Joni suunnitteli minulle kaksiosaisen kuntosaliohjelman, jota lähdetään työstämään neljästi viikossa. Ensimmäisenä päivänä yläkroppa ja selkä – tavoitteena vetää jouluun mennessä viisi ihka oikeaa leuanvetoa – ja toisena päivänä jäätävää tuuttausta alaraajoille ja alaselälle. Tähän päälle yksi tai kaksi CrossFit-treeniä viikossa, ruuat ja levot kuntoon, niin alkaa lätistä se läski!

Mikä oli minusta suorastaan vapauttava tieto Jonin suusta oli, että kuulemma nuorten naisten kohdalla treeniohjelmista lähdetään pääsääntöisesti karsimaan treenaamisen määrää vähemmälle. Pois ne aamuaerobiset, ja syväkyykkyä ja hyvää ruokaa kehiin niin alkaa tapahtua. Ihan kuin en olisi tätä itse tiennyt, mutta joskus jonkun ulkopuolisen on vain sanottava se, että siitä tulee totta.

Torstaina tapasin Tytti Koron kehonkoostumuksen ja ravitsemuksen merkeissä. Tunnin tapaamisen jälkeen tajuntani tuntui suorastaan räjähtäneen. Tytti mittasi kehonkoostumukseni pihtimittauksella, syötti tulokset tietokoneelle ja tietokone suuressa viisaudessaan ilmoitti, mitä olen tehnyt päin peetä ajaakseni itseni tähän tilanteeseen.

Optimal Performancen menetelmä perustuu hormonitoiminnan tasapainottamiseen: tietynlainen ravinto saa yksilöissä aikaan tietynlaista hormonitoimintaa, mikä heijastuu rasvan kertymisenä kehon eri osiin. Ohjelma alleviivaa terveyden kannalta merkittävimmät ongelma-alueet. Minun tapauksessani huomionarvoisimmat kohteet olivat lonkka (krhm, jenkkakahvat) sekä navan alue. Siis liikaa insuliiniä ja kortisolia. Siis liikaa hiilihydraatteja, roskaa, stressiä ja liian vähän lepoa. Eikä tämä tapahdu hetkessä: puhutaan pitkän aikavälin valinnoista.

Näin. Miksi en ylläty.

Lisäksi simppelein testein saatiin selville kehoni erittävän liian vähän suolahappoa, joka puolestaan hidastaa ruoansulatusta ja haittaa ravintoaineiden imeytymistä. Kappas vain, kun onkin aina ollut niin alhainen hemoglobiini,johon rautakuurit eivät ole tuoneet minkäänlaista helpotusta, ja kovasta treenistä palautuminen on aina samanlaista tönkkäkävelyä pari päivää.

Lopuksi vielä määrättiin kuuriluontoisesti kalaöljyä (iho, limakalvot, hiukset, kynnet, hermosto, rasva-aineenvaihdunta) ja monivitamiinilisä. Nyt laitetaan koko likka kuntoon päästä varpaisiin! Ruokavaliota lähdetään korjaamaan tarkoilla ateriarytmeillä, paljon proteiinia, karkeita kasviksia, marjoja ja pähkinöitä, ja vasta treenin jälkeen iltasella lävästään lautaselle aimo annos laadukasta hiilihydraattia. Ihan kuin en olisi tätä entuudestaan tietänyt! Miksi se on ollut niin vaikeaa?!

Ensimmäisenä päivänä söin aamupalaksi esimerkin mukaan 150 grammaa pihviä (!!!), paistettua parsakaalta ja kourallisen manteleita. Perään kalaöljyt ja monivitamiinit. Työpäivän aikana heitin huiviini smoothien, joka koostui puolikkaasta banaanista, pienestä päärynästä, heraproteiinistä, manteleista, kurpitsansiemenistä, puolukasta ja pinaatista. Pakarat riekaleiksi-tyyppisen jalkatreenin jälkeen välittömästi palautusjuomat naamaan, polkaisu kotiin ja systeemii lisää pihviä, parsakaalta, manteleita ja kauhallinen quinoaa. Se on siinä!

Olen hukannut pikkukamerani. Sori tästä.
Työpäivän jälkeen olo oli tyytyväinen, täyttynyt ja hyvällä tavalla raukea. En muista, milloin olisin viimeksi ollut nukkumassa ennen kymmentä, mutta nyt olen opetellut eroon yökukkumisesta. Minusta tuntuu jo nyt, että minussa on tapahtunut merkittävä muutos. Osa tästä on toki alkuinnostusta ja lumetta, mutta töissä tunnen olevani skarpimpi kuin ikinä. Kahdeksan tunnin hektisen työpäivän jälkeen jaksoin tuutata oman treenini ilman minkäänlaista ongelmaa, enkä kotiin tullessani ollut väsynyt, paleleva ja voimaton.

Tästä pääsemme tarinan opetukseen: olen kokemuksesta voimaantuneena alkanut miettiä ihmisen minä-kuvan muodustamista. Ajattelemme helposti olevamme tietynlaisia olosuhteide pakosta – usein jotain negatiivissävytteistä, kuten hajamielisiä, aikaansaamattomia, alakuloisuuteen taipuvaisia tai kykenemättömiä innostumaan juuri mistään. Olemme muka myös fyysisesti tietynlaisia: esimeriksi sanotaan, että perheessämme rasva kerääntyy geneettisesti vyötärölle. Kun kyse onkin itse asiassa hyvin pitkälti jokapäiväisistä valinnoista, ravitsemuksen, levon ja hormonitoiminnan tasapainosta. Perheessä rasva kertyy vyötärölle, koska jaatte yleensä yhteneväiset ruokailutottumukset. Tunnet itsesi aikaansaamattomaksi ja väsyneeksi, kun pääsääntöisesti nukut liian vähän ja ruokit itseäsi ruoalla, joka ei kertakaikkiaan sovi sinun systeemillesi. Toisin sanoen ravitset itseäsi tavaralla, joka saa sinut ymmärtämättäsi voimaan pahoin.

Tästä on oikeasti kyse. Jos haluat muuttaa todellisuutesi, on sinun ensin muutettava itsesi. Nyt kun olen löytänyt tämän olon, en halua palata vanhaan, turvonneeseen ja väsyneeseen itseeni enää ikinä. Tähän liittyy myös oleellisesti jokaisen itselleen asettamat tavoitteet: minulle ei riitä enää, että käyn vähän liikkumassa ja että olen sutjakkaassa kunnossa. Minä haluan saada sen syväkyykkyni kuntoon ja hitosti voimaa siihen pystypunnerrukseen. Haluan yltää omaan optimaaliseen suoritukseeni. Tavoite on asetettu: rasvaprosentti alas, leuanvedot ylös. 3, 2, 1, GO!

7 kommenttia:

  1. Jes! Tässä innostuu itsekin!

    VastaaPoista
  2. Tuo "oikein syöminen" on kyllä todella haastavaa. Olen itse seilannut läpi anoreksian, ortoreksian ja lopulta vieläpä bulimian oireita yrittäessäni vain "syödä oikein ja pudottaa pari kiloa". On ihanaa, että puhut täällä kunnon annoksien puolesta, mutta silti tulee väkisinkin mieleen, että protskut, marjat, kasvikset ja pähkinät kuulostavat jo melko rajoitetulta dieetiltä.

    Mulle itselleni kävi siten, että jossain vaiheessa maaninen kiinnostukseni urheiluun ja dieetteihin siirtyi muihin aisoihin, ja unohdin tarkkailla syömisiäni ja unohdin olla ajattelematta 24/7 ruokaa. Yllätyksekseni huomasin, että vaikka nykyinen ruokavalioni koostuu osittain vaaleasta leivästä, pastasta ja muusta perinteisesti kielletystä, en muuttunutkaan rumaksi läskikasaksi, vaan painoni on pysynyt kutakuinkin samana ja jopa rasva-% on pysytellyt mulle sopivissa lukemissa (n. 20) noin 3 krt. viikossa vaihtelevalla treenillä ja perusterveellisellä opiskelijabudjettiin soveltuvalla ruualla. Tuntuu jotenkin epäreilulta ottaen huomioon, mitä kaikkea keinoja oksentamisesta syömättömyyteen olen kokeillut saadakseni itseni laihtumaan :P

    Uskonkin, että ihmisellä kuin ihmisellä on ihannepaino, johon keho pyrkii. Olet jo nytkin kuvien perusteella tosi hyvässä kunnossa, niin kehottaisin olla ottamatta liian kovia tavoitteita laihdutuksen suhteen.

    Tsemppinä haluan myös sanoa, että kirjoitat tosi hyvin kiinnostavaa tekstiä! Oikein mukavaaa viikonalkua ja jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan olipa ihan super hyvä palaute, kiitos tästä! Ihanaa, kun kerroit noin avoimesti omista vaiheistasi - tässä varmasti alleviivaamisen arvoinen kommentti itse kullekin.

      Nyt, tämä teksti antaa "ehkä" "vähän" vääristyneen kuvan tyypillisestä päivästäni ruoan äärellä. Ehdimme Tytin kanssa vasta käytännössä käsittelemään aamiaisen, yksi asia kerrallaan. Ja marjojen ja smoothieiden kylkeen vedän sen 300 grammaa lihaa päivässä, kavereinaan pähkinät, avocadot, kananmunat ja quinoat. Tässä kirjoittaessanikin vetelen tällaista jääkiekkoilijanuorukaisen annosta. Täytyy syödä että jaksaa! :)

      Tuo on muuten jännä ilmiö, että kun jättää stressaamisen - asiassa kuin asiassa - niin hommat hoituvat kuin itsestään. Ja jossain tuolla sosiaalisessa mediassa pyörikin taannoin itseeni erittäinkin kovasti osunut ja uponnut teksti: "I wish I was as thin as I was back when I thought I was fat." Word.

      Vanha kunnon sääntö: 70 prosenttia ajasta kun tarkkailee mitä syö, saa loput mäskätä vapaasti. Itse vetelin viikonloppuna painoni verran omatekoista omenapiirakkaa ja vaniljajäätelöä. Se ei tainnut lukea tuolla ohjelmassa, mutta dagn diddly että toi-mi! :---D

      Poista
  3. Tuo on muuten ihme juttu kuinka itsekin kyllä tietää mitä tehdä, mutta vasta kun sen joku toinen sulle sanoo niin todella tajuaa, että noinhan se juurikin on. Ihmismieli on sitten ihmeellinen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Tämäkin pätee niin moneen asiaan. Mutta onneksi on ihmisiä jotka pientä korvausta vastaan voivat vapauttaa meidät itsenäisen ajattelut kahleista! :D

      Poista
  4. Hei, miten on treenaaminen ja tulosten saanti lähtenyt käyntiin OPtimal-systeemillä?
    Kiinnostava, samojen asioden kanssa painin!

    VastaaPoista