Loppuvuoden tavoitteista

Nyt on takana erittäin hyvä jakso ruuan ja treenien suhteen. Tykkään ohjelmista kuin hullu puurosta, puntti nousee ja ruoka maistuu. Lokakuun loppu on töissä vielä hektistä jyystämistä työtavoitteiden täyttämiseksi ja siten tuntipalkan nostamiseksi, mutta sen jälkeen helpottaa. Tein itselleni pyhän lupauksen loppuvuodesta tinkiä töiden määrästä ja raivata aikaa omalle ajalle. Tarkoittaen tässä tapauksessa treenille, riittävälle syömiselle ja levolle. Heh, eipä meikälaisen elämässä paljoa muuta tunnu tällä hetkellä olevan. Vierähti juuri neljäs viikonloppu kotioloissa, toipuillen, treenaillen ja rentoutuen. Tällaista jaksoa ei olekaan varmaan ollut... Mitä, vuoteen? Puoleentoista? Vielä ensi viikonloppu, niin edessä on kahden viikonlopun putki siskon kolmekymppisiä juhlistaen. Vähän hirvittää, millaisella voimalla se helvetti purkautuu irti yli kuukauden ortorektikkokauden jälkeen...

Voimatasot ovat kehittyneet aika kivasti. Rautaa on saanut heittää kyytiin lisää liikeratojen siitä kärsimättä. Nyt tosin vierähti puolitoista viikkoa ilman ainuttakaan lepopäivää, joten tämän viikonlopun olen pyhittänyt ihan rehellisesti lepäilylle, venyttelylle ja liikkuvuuden harjoittamiselle. Syystäkin, nimittäin pakaraosasto on alkanut vähän ilmoittaa, että nyt vähän taukoa siitä syväkyykkäilystä. Kotihierojani otti alaraajat eilen reipasotteiseen käsittelynn, ja hyvä, etteivät naapurit soittaneet poliiseja. Tiedättekö sen tunteen, kun kunnolla juntturassa olevaan lihakseen mennään nyrkki edellä? Ei ole lasten silmille saati korville se touhu. Huhhuh.

CrossFit-salilla oli tänään mobility-treeneissä tarjolla alaraajojen aukomista, joka meni oikein soppelisti samaan syssyyn eilisiltaisen gluteus-käsittelyyn. Salilta lähtiessä oli suorastaan taivaallinen olo, kun ikijumit alkoivat höltyä.

Tässä kahden lepopäivän aikana on ollut tovi aikaa mietiskellä tavoitteitani. Koska selkeät tavoitteethan ovat mielekkään ja tuloksellisen treenaamisen kulmakiviä, tulin tällaiseen tulokseen loppuvuoden tavoitteenasettelussani:

VUODEN 2012 LOPPUUN MENNESSÄ YKKÖSMAKSIMIT

Maastaveto 90 kg
Etukyykky 60 kg
Takakyykky 70 kg
(Molemmat kyykyt syväkyykkyinä, laadusta tinkimättä!)
Työntö 45 kg
Leuanveto 3 toistoa puhtaasti

En ole tehnyt ykkösmaksimia vielä mainittavan paljon, joitain kokeillut vain kerran. Luulen, että osassa tavoitteet paukkuvat iloisesti, kun tekniikka ja muu pöhinä saadaan kohdilleen, kun taas joitain siirretään ensi vuoden puolelle. Ei kovin suuria tavoitteita, mutta olen koko voimailuhommissa niin keltanokka, että tässä vielä herätellään hermostoa ja rakennellaan pohjia totiselle tuuttaamiselle. Fiilis on vähän sellainen, että kun tekniikat ja ruuat ja levot saadaan kuntoon, niin alkaa muuten nousta sitä rautaa.

Fyysisistä tavoitteista on vaikea sanoa. Tästä täytyy varmaan puhua Tytin kanssa seuraavan kerran, että mikä se on se tavoite tuon rasvaprosentin kanssa. Lopullinen tavoite asettunee jonnekin viidentoista ja kahdenkymmenen välille. Tällä hetkellä paino pyörii edelliin samoissa lukemissa, mutta sen täytyy kertoa vain ja ainoastaan puntin ja proteiinin yhteisvaikutuksesta. Siitä lisää kuitenkin seuraavan tapaamisemme jälkeen.

Ilmoittauduin kuluneella viikolla Tampereella maaliskuussa järjestettävään CrossFit Level 1 Trainer sertifikaatti-koulutukseen. Koulutus on ensimmäistä laatuaan Suomessa, ja olen niin täpinöissäni että olin oksentaa ilosta, kun tein ilmoittautumista. Viikonlopun koulutuksesta jää siis käteen - jos läpäisen testin - oikeus käyttää itsestään CrossFit trainer-nimikettä, mutta ennen kaikkea varmasti rutkasti varmuutta vaativiin tekniikoihin omaa harjoittelua varten. Tuossa vaiheessa CrossFit-harjoittelua on takana kahdeksan kuukautta, että en todellakaan lähtisi nimittämään itseäni minkäänlaiseksi kouluttajaksi vielä. Ennen kaikkea omaa harjoitteluani varten olen sinne suuntaamassa, joskin varmasti tulee sovellettua näitä juttuja vastaisuudessa myös omiin asiakkaisiin, kunhan ensin saan itse raudat kulkemaan edes suurin piirtein haluamaani suuntaan, ja vieläpä haluamallani tavalla.

Ihanaa olla jostakin asiasta näin innoissaan. Tässä on nyt paljon päättäväisyyttä ja rautaakin kovempaa tahtoa takana. Kauhiat pöhinät päälle vaan!

Ensimmäisen kuukauden saldoa

Olen ollut Optimal Performancen tallilla nyt muutamaa päivää yli kuukauden. Kävin perjantaina taas Tytin juttusilla aiheeseen liittyen. Opin, että

*Rasvaprosenttini on tippunut 3,9 prosenttiyksikköä
*Rasvaton massani on kasvanut huikeat kolme kiloa. (Tästä seurauksena painokin on vähän noussut, mutta yhtälössä rasvaprosentti alas, rasvaton massa ylös tämä on pelkästään hyvä asia.)

Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet jenkkakahvoissa ja selkäpuolella:

Syyskuu

Lokakuu

Syyskuu 

Lokakuu

Jenkkakahvat ja yläselkä ovatkin juuri ne kohdat, jotka reagoivat hiilihydraatteihin. Varsinkin, kun pidetään mielessä, ettei kuukaudessa pidä odottaa ihmeitä, olen kyllä tosi tyytyväinen tuloksiin. Napaläski sen sijaan istuu tiukasti: sitä on lähtenyt kuukaudessa vain kolme ja puoli milliä. Tytin opastuksella aletaankin nyt kiinnittää erityishuomiota stressinhallintaan, riittävään palautumiseen, ateriarytmeihin (työpäivän ruokailua ei saa kuitata smoothiella), ja niihin kahdeksan tunnin yöuniin. Jotta saataisiin ne kortisolitasot laskemaan, ja maha alkaisi vihdoin luovuttaa niin kovasti varjelemaansa läskiä kohti uusia seikkailuja. Pois ne minusta joka tapauksessa.

Tässä alkaa itsellenikin pikkuhiljaa valjeta, miten itsensä kiristämisessä on kyse niin paljon muustakin, kuin riittävästä treenauksesta ja oikeanlaisesta ruoasta. Eli jos joku siellä vielä yrittää hankkiutua mahakummusta eroon valtavalla määrällä juoksua ja minimaalisella määrällä ruokaa, niin stoppade här! Väärään suuntaan mennään!

Vilautin tuloksia töissä myös Sampolle, joka kävi kuukausi takaperin voittamassa painoluokkansa Bodybuildingin SM-tittelin. Kaveri siis tietänee jotain tuosta rasvan tiristämisestä. Hän piti tuloksia todella rohkaisevana, että nyt ollaan asian ytimessä. Kuukaudessa ei kuulemma kisoihin valmistauduttaessa vielä yleensä edes saada juuri mitään näkyviä tuloksia aikaiseksi - puhutaan vähintään kahden kuukauden työstä. Sampo muistutti myös, miten jokaisella on oma ongelma-alueensa, josta rasva tuppaa lähtemään kaikista nihkeimmin. Mutta että muutaman kuukauden jumin jälkeen saatetaan kerralla suorastaan humahtaa eteenpäin. Tärkeintä on luottaa siihen omaan ohjelmaan: jos kerran saan tuloksia aikaan tällä, on vain ajan ja hienosäädön kysymys, milloin myös napaläski luovuttaa.

Vertailun vuoksi Sampo kertoi, että hän tietää olevansa kisakunnossa, kun napaläski näyttää yhtä milliä - kun loppupahis on kukistettu, ovat muutkin paikat varmasti tiukassa kunnossa.

Joopa joo. Minulla tuo napaläski näyttäisi tällä hetkellä olevan vain 36 milliä enemmän kuin Sampon kisaunto. Wuppiduu.

Mutta mutta, kuukauden kokeilun jälkeen olen erittäin innostunut ja motivoitunut. Antakaa sitä rautaa niin minä nostan sen!

Loppuun muuten kuluneen neljän viikon treenit purettuna:

Viikko 38 - Keskiviikkona ensimmäinen käynti Optimal Performancella Jonin kanssa. Loppuviikolle kolme punttitreeniä - jalat kahdesti, yläkerta kerran.

Viikko 39
Ma - Yläkroppa
Ti - CrossFit
Ke - Jalat+selkä
To - Lepo
Pe - Yläkroppa
La - CrossFit syysbileet, järkyttävä määrä järkyttäviä WODeja ja paljon punkkua
Su - Pahoinvointia

Viikko 40
Ma - Jalat+selkä
Ti - CrossFit
Ke - Lepo
To - Yläkroppa
Pe - Jalat
La - Elixia ryhmäliikunnanohjaajarekry - pari tuntia erilaista hikoilua
Su - CrossFit

Viikko 41 (puolikuntoisuusviikko - flunssaa pukkaa)

Ma - Lepo
Ti - CrossFit
Ke - Lepo
To - Yläkroppatreeni
Pe - Jalat
La - CrossFit
Su - CrossFit - kyykyn, työnnön, tempauksen ja tempausvalan tekniikkaharjoittelua

Viikko 42

Ma - Lepo
Ti - CrossFit
Ke - Lepo
To - Jalat
Pe - Yläkroppatreeni
La - Zumba
Su - CrossFit + 10 km hölkkä

Parin puolikuntoisuus/työstressiviikon jälkeen pitäisi saada taas puntin määrä nostettua kolmeen-neljään kertaan viikossa. Alkaen tänään!

Tyttöilyä

Tätä viikonloppua en olisi voinut paljon paremmassa seurassa viettää: perjantai-iltana taloon tärähti pari siskoa, toinen biologinen ja toinen henkinen. Tätä oli odotettu kuin kuuta nousevaa, kaikki kolme kun asumme nykyään eri puolilla maata. Mutta kun tämä värisuora saadaan kasaan, jatkuu hulina suurin piirtein siitä, mihin se viimeksi jäi. Tiedättekö sellaiset ystävät? Parasta elämässä.

Normaalisti tämä yhdistelmä tarkoittaa järkyttävää hulinaa ja maailmanlopun kaaosta valitun kaupungin yöelämässä, mutta tällä kertaa sekoitettiin maailmankirjat pahemman kerran: perjantaina ohjelmassa oli kotona hyvää ruokaa ja suut vaahdossa juoruamista. Sängyissä oltiin aikaisin, sillä lauantaina kello 12 oli varattu kolme paikkaa Kalevan Elixian Zumba-tunnilta.

Ei me tarvita viinaa. Me ollaan tämmösiä muutenkin.

Jokainen, joka vähäänkään tätä kolmikkoa tuntee, tietää, että tässä olisi jo kunniamaininnan tai hitto soikoon pokaalin arvoinen suoritus!

Illalla vanhempi Kemppainen loihti chorizo-lasagnea ja tiramisua. Sattui sopivasti cheat meal-päivä, ja tuo tiramisu ei muuten sätkinyt ensi viikkoa näkemään!

Tänään raahasin tytöt vielä testaamaan CrossFitiä klo 11.15. Sunnuntaiaamuna. Uskomattoman tehokkaita naisia, pakko olla ylpeä.

Illalla saatoin lempilosoni junalle. Kaikesta siitä syömisestä, juoruamisesta ja huonoista jutuista oli niin voimaantunut olo, että lähdin pienelle iltalenkille, päätyen juoksemaan toista kertaa elämässäni kymmenen kilometrin lenkin. Oli kevyt ja hyvä fiilis, olisi voinut juosta loputtomiin - huijauhiilarit olivat ilmeisesti menneet siis oikeaan osoitteeseen.

Hyvä treeniviikko takana. Kaksi CrossFitiä, kaksi punttisalia, yksi Zumba ja yksi kymmenen kilometrin lenkki. Loppuviikosta olen myös saanut nukuttua työviikon univelkoja kiinni, ja nyt on hyvä ja eheytynyt tunne lähteä uuteen viikkoon.

Loppuillan hemmotteluhoitona läträsin tukkani kookosöljyllä, se kun kuulemma tekee hyvää kutreille. Ans kattoo, aika... rasvaista?

Viime viikon puolivälissä oli väsynyt ja stressaantunut olo, mutta rotunaisten, levon ja ruoan kautta olen taas valmis mihin vaan. Hyvä muistutus siitä, miten ihannefysiikan tavoittelemisessa on kyse niin paljosta muustakin, kuin treenistä ja ruoasta. Hetken henkäys, ja antaa tulla taas vaan!

Paketti aavan meren tuolta puolen

Kauhean hyvä palvelu on ollut tänä aamuna! Täällä on ravannut miehiä toteuttamassa tahtoani: ensimmäinen kantoi kämppääni Lundia-hyllyn kappaleet, seuraava tuli pystyttämään sen, ja kolmas toi terveisiä rapakon takaa - viime viikolla iHerbistä tilaamani lisäprotskut.

Kuten aiemmin kerroin, ovat nyt maitotuotteet pois ruokavaliostani. Tarkoittaa myös heraproteiinista luopumista, mikä meinasi aluksi tuottaa päävaivaa, heran ollessa keskeinen osa käyttämiäni palautusjuomia.

SunWarrioria ovat kovasti internetin ihmeellisessä maailmassa kehuneet. Se on täysin vegaaninen, geenimuunteluvapaa ja gluteeniton tuote, jonka aminohappokoostumus on melkoisen messevä: löytyy hyvässä suhteesa yhdeksää eri keskeistä kaveria. Mutta niin on hintakin - kilon säkki maksaa Suomessa paikasta riippuen kuutisenkymmentä euroa.

Tytti vinkkasi minulle iHerbin, ja vahvisti samalla SunWarriorin proteiinin olevan itselläänkin käytössä. Suositteli näitä kahta tuotetta, joiden yhteishinnaksi - toimituskuluineen kaikkineen - tuli sellaiset viitisenkymmentä euroa. Että ei muuta kuin testailemaan!  Tilasin paketin viime keskiviikkona, ja tänään oli mies oven takana paketin kanssa.

Classic Protein Raw vegan-riisiproteiinituote pitää sisällään 21 grammaa eli annosta kohden:

80 kcal
1 g rasvaa
5 g hiilihydraattia
16 g proteiinia
60 mg kalsiumia
3 mg rautaa

Warrior Blend Raw proteiinissä, jossa tavara on peräisin herneistä, hampusta ja karpaloista, samassa määrässä on:

84 kcal
1,4 g rasvaa
4,2 g hiilihydraattia
15 g proteiinia
8,4 mg rautaa

Samat aminohapot löytyvät molemmista tuotteista, joskin vähän eri suhteessa. Ensimmäistä tulen käyttämään todennäköisesti enemmän yleisproteiinina, jälkimmäistä palautuselementissä. Täytyy kuitenkin tutustua vielä tarkemmin tuohon rakenteeseen. Mutta sitä ennen lähden tutustumaan makuun, nimittäin nyt. Jänskää!

Paketista löytyi myös pikkuinen iHerb-tussi ja näytepussi (heh, rimmasi!) mustaa kirsikkateetä. Nytpä alankin maanantaiaamua viettää täyttämällä uudenkarheaa kirjahyllyä, pyöräytän smoothiet ja kirsikkateet. Ei hassumpi alku viikolle!

Sunnuntaista

Eilen oli taas cheat meal. Miten ihanaa. Jotenkin viime viikko oli aika pitkä ja tunsin oloni puolikuntoiseksi ja vähän kuumeilevaksi, joten tieto mässypäivästä auttoi tsemppaamaan. Treenaaminen jäi vähemmälle - nyt on niin tiukka työputki edessä, ettei todellakaan ole varaa saikuttaa.

Siispä nautin kauan odotetusta lauantaista sitäkin enemmän: kävin aamulla ostamassa (nimensä veroisilta) Hulluilta Päiviltä lentoliput Malagaan (JES!!!), hain kauppahallista leivoksia, kävin CrossFittaamassa (tuplanaruhyppyharjoittelua ja kymmenen kierrosta kolme kertaa tekniikkapainoitteista tempausta 18 kg:llä ja viisitoista seinäpalloheittoa viiden kilon pallolla - siis yhteensä about parisataa hyppyä, 30 tempausta ja 150 seinäpalloheittoa aikaan 20:55, morjens!) ja FitWokin kautta kotiin rauhoittumaan - ja ennen kaikkea syömään!

  

Pohjalle FitWokista kasvispohjainen kana-cashewpähkinä-raejuustoteriyakisetti, pillerit ja sitten ne varsinaiset: valkosuklaarahkaa, suklaakakkua, porkkanakakkua, berliininmunkki, appelsiinikrokanttisuklaata... Nyt on myönnettävä, että tuli liioteltua: aika paljon tästä meni jakoon ja osa jopa rehellisesti roskiin. Berliinin munkista nakersin vain kuoren. Hyi, mikä sika.

Täytyy vähän vielä hioa tuota annostelua. Myönnän rapsutelleeni tänä aamuna rahkan jämät, vaikka se olisi todellakin kiellettyä. Mitä tästä opittiin: vain sen verran, mitä jaksaa oikeasti kerralla vetää. Tai loput kylmästi roskiin - HETI.

Myös Pessi kävi vähän haukkaamassa suklaakakkua. Meinasi maistua vähän turhankin hyvin. Tällaisia me tytöt ollaan, persoja makean perään. Täytyy vastaisuudessa varsinaisen mässyttelyn jälkeen kätkeä herkut hyvin tämän talouden naarailta. Pienen nakertelun jälkeen vein moskat pois ja jäin maha täynnä ja väsyneenä mutta onnellisena seuraamaan kurrejen temmeltämistä. Mikäs siinä meillä oli köllötellessä ja telkkaria katsellessa, koko perheen voimin.

Tällä viikolla ohjelmassa on ollut myös vähän median valokeilassa paistattelua: Pinni-lehti, jonka avustajana olen toiminut lähinnä media-alan opintojen ohessa ja valmistumisen jälkeen, halusi tehdä tästä likasta juttua. Sielläpä olen nohevana ja kamalan pätevänä kertomassa, että mitenkäs tuo laihduttaminen onnistuu turvallisesti ja tehokkaasti, miten vältetään sudenkuopat ja miten niitä tavoitteita saavutetaan.

Kuvaa varten nostin maasta 55 kiloa. Myöhemmin tajusin, että olisi pitänyt purkaa nuo kymmenen kilon kiekot kahdeksaksi viiden kilon kiekoksi. Olisi näyttänyt messevämmältä. Jännä muuten, että kyllähän tuollaisen 55 kiloa nostaa maasta milloin vaan, mutta pidäpä sitä siinä paikoillaan sen verran, että kuvaaja saa hommansa hoidettua. Hikihän se siinä tuli!

Jäi muuten täällä kertomatta, että tulin rekrynneeksi itseni Elixiaan myös ryhmäliikunnanohjaajaksi. Keväällä alkaa koulutus, ja silloinpa alan näillä näkymin vetää Raw ja Power-tunteja. Heh, raw power. Sehän meikämandoliinille sopii. Ilmaporkunyrkkeilyä ja punttien kanssa räyhäämistä. Uusia aluevaltauksia. Olen kyllä tosi innoissani!

Innoissani olen myös leuanvetoprojektin edistymisestä: ykköset lähtevät nyt milloin vaan. Eivät tosin aivan puhtaasti vielä: kuminauhojen avulla olen koittanut malttaa lähteä suorilta käsin nostoon. Sieltä se tulee, hitaasti mutta varmasti!

Keskittymisprosentti: 100! Eikä ole edes lavastettu tilanne. Lupaan ettei ole!

Nyt on edessä vain sunnuntainen pulma: salille vai lenkille? Lenkki ei periaatteessa kuulu nyt treeniohjelmaani ollenkaan, mutta ai että kun polttelisi! Sain hankittua ihmepuhelimeen Spotifyn, sormet syyhyten täyttelen sinne voimaannuttavaa treenimusiikkia.

Mitäs löytyy sun treenisoittolistalta?

Kauneuden paradoksi

No, nostakoon käden ylös jolle tämä tuli suoranaisena yllätyksenä, mutta entisen Pussycat Dolls-poppoon keulahahmo Nicole Scherzinger on myöntänyt VH1-kanavan dokumentissä sairastaneensa vakavansorttista syömishäiriötä kahdeksan vuoden ajan orkesterin loiston vuosina.

Tähtönen kertoo haastattelussa suorastaan vihanneensa itseänsä, ja tunteneensa olonsa kamalaksi niukoissa esiintymisasuissa. No, ei voi syyttää:

Ei varmaan löydy kovin montaa sellaista naista, jolla ei olisi käynyt ohimennen ne ajatukset päässä. Juuri ne ajatukset, joka käyvät, kun makaa kalsareissa sohvalla, tukka nutturalla, ja syö Ben&Jerry's jäätelöä suoraan purkista. Ja telkkarissa nämä jumalolennot heiluttelevat valtavia hiuksiaan ja olemattomia takamuksiaan.

1) Miksi hitossa minä en ole tuollainen?!
2) Kuolkaa. Joka. Ikinen. Teistä.

Tilanteen tekee vain pahemmaksi, jos seurassa sattuu olemaan miehiä. Ja tästä on turha keskustella: naiset tivaavat, haluaisivatko miehet naisten olevan tuollaisia. Miehet vastaavat - tarkoittaen sitä - että ei, kun hyvä on noin. Oma rakas. Naiset eivät usko ja loukkaantuvat. Kateus, viha ja itseinho syvenee. Ben&Jerry's viedään takaisin pakkaseen. Miehet tuntevat olonsa tukalaksi ja avuttomiksi.

Kuinkas ollakaan, tämänkin henkilön taustalta se löytyy: itseinho, itsetuhoisuus, syömishöiriö. Sen kropan takaa, jota kaikki halusivat. Täydellisen, tavoiteltavan kauneuden takaa löytyi samojen paineiden kanssa kamppaileva ihminen, joka sairastui valtavan ulkonäköpaineen edessä. Ja samalla teinit katsovat telkkarista, huokaavat ja jättävät ruokansa syömättä.

Sitähän minä vaan, että

Nyt lähtee!

Ja nyt se on tapahtunut, nimittäin paino on virallisesti ottanut ensimmäisen harppauksen kohti hyväksyttävämpiä lukuja.

Tehdäänpä sen kunniaksi tällainen taulukko:

Koko heinä-elo-syyskuu: 66-67kg
8.10.2012: 65.5 kg

Jes! Lopullista tavoitepainoa on vaikea sanoa, kun tuota massaa pitäisi nyt saada muutettua läskistä lihakseksi, mutta mielessä on akseli 61-63 kiloa. Jos se siinä pyörisi, niin hyvä olisi.Varmaan kyllä olisi järkevämpi miettiä joku passeli rasvaprosentti. Täytyypä ensi kerralla puhua tästä Tytin kanssa. Selvät tavoitteiden asettelut. Nehän ne ovat tärkeitä.

Vähänkö tästä on hyvä aloittaa uusi viikko! Ja nyt en kyllä käy vaa'alla koko viikolla, ettei tämä illuusio säry. Heh. Lisää vaan punttia ja proteiinia!