Nyt on takana erittäin hyvä jakso ruuan ja treenien suhteen. Tykkään ohjelmista kuin hullu puurosta, puntti nousee ja ruoka maistuu. Lokakuun loppu on töissä vielä hektistä jyystämistä työtavoitteiden täyttämiseksi ja siten tuntipalkan nostamiseksi, mutta sen jälkeen helpottaa. Tein itselleni pyhän lupauksen loppuvuodesta tinkiä töiden määrästä ja raivata aikaa omalle ajalle. Tarkoittaen tässä tapauksessa treenille, riittävälle syömiselle ja levolle. Heh, eipä meikälaisen elämässä paljoa muuta tunnu tällä hetkellä olevan. Vierähti juuri neljäs viikonloppu kotioloissa, toipuillen, treenaillen ja rentoutuen. Tällaista jaksoa ei olekaan varmaan ollut... Mitä, vuoteen? Puoleentoista? Vielä ensi viikonloppu, niin edessä on kahden viikonlopun putki siskon kolmekymppisiä juhlistaen. Vähän hirvittää, millaisella voimalla se helvetti purkautuu irti yli kuukauden ortorektikkokauden jälkeen...
Voimatasot ovat kehittyneet aika kivasti. Rautaa on saanut heittää kyytiin lisää liikeratojen siitä kärsimättä. Nyt tosin vierähti puolitoista viikkoa ilman ainuttakaan lepopäivää, joten tämän viikonlopun olen pyhittänyt ihan rehellisesti lepäilylle, venyttelylle ja liikkuvuuden harjoittamiselle. Syystäkin, nimittäin pakaraosasto on alkanut vähän ilmoittaa, että nyt vähän taukoa siitä syväkyykkäilystä. Kotihierojani otti alaraajat eilen reipasotteiseen käsittelynn, ja hyvä, etteivät naapurit soittaneet poliiseja. Tiedättekö sen tunteen, kun kunnolla juntturassa olevaan lihakseen mennään nyrkki edellä? Ei ole lasten silmille saati korville se touhu. Huhhuh.
CrossFit-salilla oli tänään mobility-treeneissä tarjolla alaraajojen aukomista, joka meni oikein soppelisti samaan syssyyn eilisiltaisen gluteus-käsittelyyn. Salilta lähtiessä oli suorastaan taivaallinen olo, kun ikijumit alkoivat höltyä.
Tässä kahden lepopäivän aikana on ollut tovi aikaa mietiskellä tavoitteitani. Koska selkeät tavoitteethan ovat mielekkään ja tuloksellisen treenaamisen kulmakiviä, tulin tällaiseen tulokseen loppuvuoden tavoitteenasettelussani:
VUODEN 2012 LOPPUUN MENNESSÄ YKKÖSMAKSIMIT
Maastaveto 90 kg
Etukyykky 60 kg
Takakyykky 70 kg
(Molemmat kyykyt syväkyykkyinä, laadusta tinkimättä!)
Työntö 45 kg
Leuanveto 3 toistoa puhtaasti
En ole tehnyt ykkösmaksimia vielä mainittavan paljon, joitain kokeillut vain kerran. Luulen, että osassa tavoitteet paukkuvat iloisesti, kun tekniikka ja muu pöhinä saadaan kohdilleen, kun taas joitain siirretään ensi vuoden puolelle. Ei kovin suuria tavoitteita, mutta olen koko voimailuhommissa niin keltanokka, että tässä vielä herätellään hermostoa ja rakennellaan pohjia totiselle tuuttaamiselle. Fiilis on vähän sellainen, että kun tekniikat ja ruuat ja levot saadaan kuntoon, niin alkaa muuten nousta sitä rautaa.
Fyysisistä tavoitteista on vaikea sanoa. Tästä täytyy varmaan puhua Tytin kanssa seuraavan kerran, että mikä se on se tavoite tuon rasvaprosentin kanssa. Lopullinen tavoite asettunee jonnekin viidentoista ja kahdenkymmenen välille. Tällä hetkellä paino pyörii edelliin samoissa lukemissa, mutta sen täytyy kertoa vain ja ainoastaan puntin ja proteiinin yhteisvaikutuksesta. Siitä lisää kuitenkin seuraavan tapaamisemme jälkeen.
Ilmoittauduin kuluneella viikolla Tampereella maaliskuussa järjestettävään CrossFit Level 1 Trainer sertifikaatti-koulutukseen. Koulutus on ensimmäistä laatuaan Suomessa, ja olen niin täpinöissäni että olin oksentaa ilosta, kun tein ilmoittautumista. Viikonlopun koulutuksesta jää siis käteen - jos läpäisen testin - oikeus käyttää itsestään CrossFit trainer-nimikettä, mutta ennen kaikkea varmasti rutkasti varmuutta vaativiin tekniikoihin omaa harjoittelua varten. Tuossa vaiheessa CrossFit-harjoittelua on takana kahdeksan kuukautta, että en todellakaan lähtisi nimittämään itseäni minkäänlaiseksi kouluttajaksi vielä. Ennen kaikkea omaa harjoitteluani varten olen sinne suuntaamassa, joskin varmasti tulee sovellettua näitä juttuja vastaisuudessa myös omiin asiakkaisiin, kunhan ensin saan itse raudat kulkemaan edes suurin piirtein haluamaani suuntaan, ja vieläpä haluamallani tavalla.
Ihanaa olla jostakin asiasta näin innoissaan. Tässä on nyt paljon päättäväisyyttä ja rautaakin kovempaa tahtoa takana. Kauhiat pöhinät päälle vaan!
Oho! Kappas! Miten tää meni jotenki ohi aiemmin multa, nyt vasta huomasin. Kiitos! :)
VastaaPoista