Tyttöilyä

Tätä viikonloppua en olisi voinut paljon paremmassa seurassa viettää: perjantai-iltana taloon tärähti pari siskoa, toinen biologinen ja toinen henkinen. Tätä oli odotettu kuin kuuta nousevaa, kaikki kolme kun asumme nykyään eri puolilla maata. Mutta kun tämä värisuora saadaan kasaan, jatkuu hulina suurin piirtein siitä, mihin se viimeksi jäi. Tiedättekö sellaiset ystävät? Parasta elämässä.

Normaalisti tämä yhdistelmä tarkoittaa järkyttävää hulinaa ja maailmanlopun kaaosta valitun kaupungin yöelämässä, mutta tällä kertaa sekoitettiin maailmankirjat pahemman kerran: perjantaina ohjelmassa oli kotona hyvää ruokaa ja suut vaahdossa juoruamista. Sängyissä oltiin aikaisin, sillä lauantaina kello 12 oli varattu kolme paikkaa Kalevan Elixian Zumba-tunnilta.

Ei me tarvita viinaa. Me ollaan tämmösiä muutenkin.

Jokainen, joka vähäänkään tätä kolmikkoa tuntee, tietää, että tässä olisi jo kunniamaininnan tai hitto soikoon pokaalin arvoinen suoritus!

Illalla vanhempi Kemppainen loihti chorizo-lasagnea ja tiramisua. Sattui sopivasti cheat meal-päivä, ja tuo tiramisu ei muuten sätkinyt ensi viikkoa näkemään!

Tänään raahasin tytöt vielä testaamaan CrossFitiä klo 11.15. Sunnuntaiaamuna. Uskomattoman tehokkaita naisia, pakko olla ylpeä.

Illalla saatoin lempilosoni junalle. Kaikesta siitä syömisestä, juoruamisesta ja huonoista jutuista oli niin voimaantunut olo, että lähdin pienelle iltalenkille, päätyen juoksemaan toista kertaa elämässäni kymmenen kilometrin lenkin. Oli kevyt ja hyvä fiilis, olisi voinut juosta loputtomiin - huijauhiilarit olivat ilmeisesti menneet siis oikeaan osoitteeseen.

Hyvä treeniviikko takana. Kaksi CrossFitiä, kaksi punttisalia, yksi Zumba ja yksi kymmenen kilometrin lenkki. Loppuviikosta olen myös saanut nukuttua työviikon univelkoja kiinni, ja nyt on hyvä ja eheytynyt tunne lähteä uuteen viikkoon.

Loppuillan hemmotteluhoitona läträsin tukkani kookosöljyllä, se kun kuulemma tekee hyvää kutreille. Ans kattoo, aika... rasvaista?

Viime viikon puolivälissä oli väsynyt ja stressaantunut olo, mutta rotunaisten, levon ja ruoan kautta olen taas valmis mihin vaan. Hyvä muistutus siitä, miten ihannefysiikan tavoittelemisessa on kyse niin paljosta muustakin, kuin treenistä ja ruoasta. Hetken henkäys, ja antaa tulla taas vaan!