Kun puntti pääsee veriin

Rakas minä neljä vuotta sitten,

Et ehkä tunnista minua, mutta olen tulevaisuuden sinä. Halusin vain kirjoittaa kertoakseni sinulle tästä maanantaista - sattui nimittäin niin kummia juttuja, että istuhan tukevasti, ettet lennähdä pyllyllesi.

Tein ensin tiukan työpäivän ilman kunnollisia taukoja. Ollaan niin lähellä tavoitteita, ettei löysäilyyn ole nyt varaa. Viiden minuutin tauoilla asiakaiden välissä kävin taukotilassa ahmimassa proteiinipatukkaa ja palapaistia, muutaman lusikallisen kerrallaan, että jaksaisin pysyä skarppina aina päivän loppuun asti. Niinpä, lihanriekaleita hampaiden väleistä tonkien juoksin aina seuraavaan tapaamiseen.

Lähdin töistä vähän kahdeksan jälkeen. Ulkona oli pilkkopimeä ja satoi kirjaimellisesti jäistä räntää suoraan silmiin vaakatasossa. Tiedätkö, mitä minä tein? Lähdin CrossFit-salille. Niinpä, treenaamaan.

Saavuin salille vähän ennen yhdeksää, tukka ja naama ja vaatteet ja kaikki läpimärkinä kuuden kilometrin ajan päälle ryöppyneestä rännästä. Bussikin ohi porhaltaessaan räiskäytti jotain ruskeaa tavaraa iloisesti läsähtäen pitkin kylkiä ja naamaa ja ja ja kaikkea. Maanantaista, aikaisesta loskap*skakaudesta ja muuta hienosta suivaantuneena rikoin edellisen työnnön ennätyksen pukkaamalla 40 kiloa rautaa suorille käsin pään yläpuolelle. Aika helposti vieläpä. Enemmänkin olisi mennyt, mutta jätin nälän kasvamaan. Olen siis viiden kilon päässä tämän vuoden tavoitepainosta. Paukkuu iloisesti. Seuraavat puoli tuntia opettelin hyppäämään tasajalkaa 50-senttisen laatikon päälle. Ei suju kauhean hyvin, mutta pikkuhiljaa...

Ai niin, mutta ethän sinä edes tiedä, mikä työntö on. Tempaisusta jos puhutaan, niin tarkoitamme aika eri asioita. Nyt ei puhuta siitä, kun punkkupäissään koheltaa kaupungilla, lähettelee epämääräisiä tekstiviestejä, tuhoaa baarin joulukoristeet, sytyttää baaritiskin palamaan tai suutelee ketä sattuu. Että tulipa tempaistua. Ajat muuttuvat, niin myös tempauksen määritelmä. Tiedoksi. Totuttele ajatukseen.

Kotona söin broilerin rintafileen, höyrytettyä parsakaalta, kurkkua ja tomaattia. Heitinpä huiviin myös palautusjuoman, joka muistuttaa maultaan lähinnä jauhettua puun kuorta.

Mitä minä tällä yritän sanoa, rakas menneisyyden minä, että nauti tuosta itsesi pahoinpitelystä vielä kun voit. Hommat tulevat muuttumaan. Ne muuttuvat pikkuhiljaa, yksitellen ja kuin varkain, mutta pian huomaat saavasi raudan tempauksesta aivan erilaista mielihyvää kuin siitä aiemmin kuvailemastani.

Etkö usko? Että polkisin räntäsateessa yhtään mihinkään, saati työpäivän jälkeen punttisalille? Ja että en siitä voimaantuneena ahmisi kotona suklaata, nyt kun kerran saa kun jo liikuit?

Just you wait.

Rakkaudella,

Sinä, mutta paljon parempi.

P.s.